Asiakirjojen tulostamisesta vastaava henkilö

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Petteri Orpolta kysyttiin, miksi valtion menoja ei leikata, kun kerran valtion tulot pienenevät. Orpo vastasi:

- Kuulkaa nyt, tämä on politiikkaa eikä todellista elämää!

Mikä oli Martti Ahtisaaren kissan nimi?
- Mara-katti.

Mikä on Putinin ja muurahaisen ero?
- Toinen on paskiainen ja toinen kusiainen.

Clinton ja Jeltsin menivät kalaan. Jeltsin tuli paikalle Ahtisaari mukanaan.

Clinton kysyi:
- Miksi otit tuon mukaan?

Jeltsin:
- Sähän sanoit, ota vaapuja mukaan.

Kuinka monta Ahtisaarta mahtuu kuplavolkkariin?
- Kaksi. Eeva ja Marko.

Muut valitsivat jauhon, Sanna marin.

Erästä puhetta pitäessään Jussi Halla-aho luetteli vuolaasti kaikenlaisia numerotietoja.

Puheen jälkeen joku kysyi häneltä:
- Kuinka ihmeessä muistatte kaikki luvut? Johan niiden keräämiseenkin kuluu aikaa päiväkausia.

Halla-Aho:
- Ja valtamedialta vielä pitempään todistaa lukuni vääriksi.

Mitä eroa on suomalaisella äänestäjällä ja spitaalisella?

- Spitaalista voi vetää nenästä vain yhden kerran.

Mitä eroa on entisajalla ja nykypäivällä?

- Entisaikaan mielipuolet kulkivat ambulanssilla ja pakkopaidassa. Nykyään he kulkevat yksityiskoneilla, limusiinilla ja pitävät hienoja pukuja. Lisäksi heitä kutsutaan valtionpäämiehiksi

Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.

Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.

Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.

Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.

Tähän Väyrynen vakavana:

- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“