Aviorikoksen määritelmä

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Vanha pariskunta meni pikaruokalaan ja jakoi puoliksi hampurilaisen ja ranskalaiset.
Muuan rekkamies sääli vanhaa paria ja tarjoutui ostamaan molemmille oman aterian.

”Ei hätää”, aviomies sanoi. ”Me jaamme kaiken.”

Hetken kuluttua rekkamies huomasi, ettei vaimo ollut haukannut palaakaan. ”Voin tosiaan
ostaa vaimollenne oman aterian”, hän sanoi.

”Hän saa kyllä syödäkseen”, aviomies vakuutti. ”Jaamme kaiken.”

Rekkamies ei vakuuttunut ja tiukkasi vaimolta: ”Miksi ette syö?”

”Koska odotan tekohampaita!” vaimo huusi.

Vaimo huusi miehelleen:
- Senkin apina!

Mies vilkaisi kenkäkaappiin ja vastasi:
- Itse olet tuhatjalkainen.

Vaimo kysyi eräänä iltana mieheltään:
- Muistatko vielä sen Niemisen Jaskan?

Mies:
- Entisen poikaystäväsi?

Vaimo:
- Niin justiin, tapasin hänet iltapäivällä ja käytiin yhdessä kahvilla.

Mies:
- Jaahas.

Vaimo:
- Jaska oli ihan yhtä kohtelias ja ystävällinen kuin aina ennenkin. Kehui, miten hyvin olen säilynyt. Olen kuulemma ihan samannäköinen kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Mies:
- Eikö hän sanonut mitään sinun läskiperseestäsi?

Vaimo:
- Ei! Ei me mitään sinusta puhuttu.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi naiset rakastavat kissoja.

Kissat ovat itsenäisiä, ne eivät kuuntele, ne eivät tule sisään kun niitä kutsutaan.
Ne haluavat olla koko yön ulkona, ja kun ne sitten tulevat kotiin, niin ne haluavat olla yksin, syödä ja nukkua.

Toisin sanoen:
kaikkia näitä ominaisuuksia joita nainen rakastaa kissassaan, hän vihaa miehissä!
Miksi, voi miksi meitä näin sorretaan.

Nainen valitteli miehelleen kun hänellä on niin pienet rinnat.

Mies totesi siihen:
- Hiero niitä vessapaperilla.

Nainen:
- Miten se muka auttaa asiaa?

Mies:
- On se ainakin tuohon takamukseen tehonnut.

Naimisissa oleva mies ajatteli, että hän voisi antaa vaimolleen syntymäpäivälahjaksi
yllätyksen ostamalla hänelle rintaliivit. Hän meni sisään naisten kauppaa melko
peloissaan, mutta myyjätyttö otti komennon auttaessaan häntä.
Väri ja hinta oli nopeasti sovittu, mutta koon kanssa tuli ongelmia.

Myyjä:
- No, herra. Ovatko ne meloonin kokoiset? Kookospähkinän? Greipin? Appelsiinin?

Mies:
- Ei... Ei mitään sellaista.

Myyjä:
- Miettikää nyt herra. Täytyy olla jotain, joka muistuttaa vaimonne povea.

Mies mietti pitkään ja hartaasti ja sitten katsahti myyjään ja sanoi:
- Oletteko koskaan nähneet spanielin korvia?

Mies on vaimonsa kanssa ravintolassa juhlimassa syntymäpäiviään. Heidän pöytäänsä poikkeaa nuori nainen, suutelee miestä ja häipyy.

Vaimo kysyy hämillään:
- Kukas ihme tuo oli?

Mies sopertaa paniikissa:
- Ai kuka? Ai tuo.. niin.. minun rakastajattareni.

Vaimo huutaa:
- Mitä helvettiä? Porsas! Sika! Nyt tulee kyllä avioero!

Mies vastaa:
- Aiotko tosiaan luopua mahtavasta omakotitalostamme,  kauniista merenrantamökistämme, muskeliveneestämme sekä uudesta Mersustamme? Sitäkö sinä todellakin haluat?

Vaimo on hiljaa, murjottaa ja mytistelee lautasliinaa. Kohta heidän naapuripöytäänsä istahtaa vanhahko herrasmies, jonka kaulaan myös kepsahtaa nuori nainen. 

Vaimo kysyy:
- Oho! Mitäs tuo nyt on?

Mies:
- Ai tuo? No, siinä on arkkitehti Lindblom. Tuo nainen on hänen rakastajattarensa.

Vaimo:
- Kyllä meidän on kauniimpi! 

Mies toi vaimolle kukkia kotiin.

Vaimo kysyi:
-Pitääkö nyt sitten olla viikko perse pystyssä?

Mies vastasi:
- Ei, kaipa talosta nyt joku maljakko löytyy.

Maatilan emäntä ja isäntä olivat olleet koko päivän heinätöissä pellolla ja kun ilta alkoi sarastamaan, oli aika palata kotiin.

Heinän tuoksu oli saanut isännän hormooneihin hieman vauhtia, joten siinä kun emännän perässä kotia kohti mentiin, tuumasi isäntä emännälle, samalla takamukseen läpäyttäen:

- Se tuo sinun perä on kuin leikkuupuimuri.

Saunan jälkeen kun sitten käytiin yöpuulle, ei isäntä vaan malttanut pitää näppejään erossa emännästä, vaan pyrki päästä tosihommiin.

Emäntä oli kuitenkin vielä hieman loukkaantunut isännän aiemmasta letkautuksesta ja totesi:

- Tsot tsot isäntä, ei sitä yhden oljenkorren takia koko leikkuupuimuria käynnistetä.

Muuan pariskunta oli sopinut oman salakielensä rakastelutarpeelleen.

Kun isäntä kysyi puolisoltaan, olisiko pyykkiä, niin emäntä tiesi, mistä oli kyse ja sanoi:
- Kyllä sitä sen verran on.

Sitten kerran tapahtui niin, että kun isäntä kysyi, niin emäntä ei oikein ollut sillä tuulella ja tokaisi vain:
- Eipä ole!

No, sitten iltapäivällä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, kun arveli loukanneensa miestään ja sanoi päiväkahvin aikaan:
- Kyllä sitä kuitenkin olisi, sitä pyykkiä.

Isäntä hetken mietti ja vastasi:
- Eipä ole enää tarvis, kävin nyrkkipyykillä.