


Yhteistyökumppanin mainos:


Mitä yhteistä on suomalaisilla poliitikoilla ja vauvanvaipoilla?
- Kummatkin pitää vaihtaa säännöllisin väliajoin ja samasta syystä.
George Bush ja Tony Blair keskustelivat kiihkeästi Valkoisen talon käytävällä. Tutustumiskierroksella oleva turisti huomaa tämän intensiivisen keskustelun ja miettii, mistä miehet mahtavat puhua? Niinpä hän käy asiaa uteliaanan kysymässä.
Turisti: Mistäs te noin innokkaasti puhutte?
Bush: Noh, me vaan suunnitellaan tässä kolmatta maailmansotaa.
Turisti: Niinkö? Millaisia suunnitelmia teillä sitten on?
Bush: Me ammutaan ydin pommeilla 5 miljoonaa rättipäätä ja yksi hammaslääkäri.
Turisti: Mitäs varten te sen hammaslääkärin ammutte?
Bush (kääntyy Tonyn puoleen): Mitäs mä sanoin Tony? Kun me ammutaan yksi hammaslääkäri niin kukaan ei kysele niistä rättipäistä mitään.
Toimittaja:
- Herra pääministeri, mitä teillä on sanottavaa budjetista?
Pääministeri:
- Ei mitään.
Toimittaja:
- Tiedän, mutta tarkoitinkin, miten muotoilette lausuntonne?
Mihail Gorbatshovilla,
oli omituinen päähänpinttymä
Montako poliitikkoa tarvitaan vaihtamaan lamppu?
- Ei yhtäkään, koska kellään ei sytytä!
Mikä oli Martti Ahtisaaren kissan nimi?
- Mara-katti.
Mitä yhteistä on Vladimir Putinilla ja Suomen Vihreillä?
- Kummatkin ajaa kansansa perikatoon.
Marinin jauhonkatkuisia ja hieman humalluttavia letkautuksia vaalitentissä:
- Urallani on ollut nousuja ja laskuja.
- Minulla on aivan puhtaat jauhot pussissa.
- En ota nokkiini, kovasti....
- Oikeilla jauhoilla tekee aina mieli leipoa piirakkaa ja toisinaan munkkeja.
- Rentoudun imuroimalla vapaa-aikana.
Sanna Marin voi todella huonosti herättyään edellisillan juhlien jäljiltä hirmuiseen päänsärkyyn. Hän painaa soittokelloa hälyttäen hovimestarinsa paikalle.
Sanna:
- James, kuka on oksentanut bilemekkoni rinnuksille?
Hovimestari vastaa:
- En osaa varmuudella sanoa, rouva pääministeri. Mutta epäilen kyseessä olevan sama henkilö, joka on paskonut teidän korkokenkiinne.
Pääministeri Sipilä vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki.
Sipilän ohittaessa potilasta, tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!
Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.
Sipilä pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?
Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.











