Eläinten juhlat ja lentokone ja kaikkea muutaki

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Muuan bassolaulaja oli päässyt aivan liki tyttöä, hieroi hänen rintojaan ja samalla hoki:

- Minä rakastan sinua!

Tyttöä alkoi vähän kutiamaan, kun samasta paikasta vain hyväiltiin. Sitten tyttö lopulta sanoi:

- Ota vähän alempaa...

Poika teki työtä käskettyä ja sanoi hyvin möreällä äänellä:

- MINÄ RAKASTAN SINUA!

Riitta Väisänen oli menossa kaupungille shoppailemaan ja hänen miehensä kysyi:
- Milloin tulet kotiin?

Riitta vastasi:
- Tulen heti kymppitonnin jälkeen...

Miksi Tolkien kuvaa kirjoissaan puukansaa niin yksityiskohtaisesti?

- Jotta tietäisimme Entistä enemmän.

Pikkutyttö aiheutti sotkua ruokapöydässä.

Isä torui tyttöä:
- Oletpas sinä varsinainen pikkuporsas!

Tyttö tähän:
- Tiedäthän isä, että porsas on sian lapsi!

Lentokone teki pakkolaskun mereen, vain kaksi miestä ja yksi nainen pelastui autiolle saarelle.

Meni viikko ja nainen sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!

Ja nainen tappoi itsensä.

Meni viikko ja toinen miehistä sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!

Ja mies hautasi naisen ruumiin.

Meni viikko ja toinen miehistä vuorostaan sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!

Ja kaivoi ruumiin ylös.

Mitä narkkari sanoi baarin pitäjälle, kun kahvia tilasi?
- Laitahan piri pintaan.

Ravintolassa tarjoilija:
- Meillä on myös a`la carte -annoksia.

Asiakas:
- Jaaha, mistä sinne alakertaan pääsee?

Kaveriporukka suunnitteli tulevaa kalareissua, jolloin Hannu kertoi heille, ettei voisikaan lähteä, koska vaimo ei tällä kertaa päästäisikään häntä.

Seuraavalla viikolla kun kaverit saapuivat järvelle, he yllättyivät nähdessään Hannun laturilla virveli kädessä juomassa kaljaa.

Kaverit kysyivät:
- Miten sait vaimosi puhuttua ympäri?

Hannu vastasi:
- Eilen illalla kun tulin kotiin istahdin sohvalle ja otin kaljan unohtaakseni murheeni siitä etten pääsisi kalaan. Silloin vaimoni tuli takaani ja
peitti molemmat silmäni sanoen, “Yllätys“.

Hannu ottaa kaljasta hörpyn ja jatkaa tarinaansa:
- Kun poistin hänen kätensä huomasin että hän seisoi takanani läpinäkyvässä yöpaidassa ja sanoi, “Kanna minut makuuhuoneeseen ja sido minut sänkyyn, niin voit tehdä mitä ikinä haluat“.

Kaverit odottivat nyt uteliaina loppuratkaisua ja Hannu sanoi:
- Joten tein niin ja nyt olen täällä!

Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.

Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.

Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.

Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.

Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!

Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.

Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.

Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.

Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.

Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.

Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.

Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.

Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.

Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.

Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?

Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.

Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.

Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.