Erikoisoluita Helsingistä

Poimintoja aiheesta Alkoholivitsit

Kreivi Krapulalla oli kaksi poikaa, jotka olivat syntyneet peräkkäisinä päivinä.

- Ensin oli Oton päivä, sitten oli Yrjön päivä...

Miksi oluttuopissa on aina vaahto eli kruunu?
- Jotta humalassakin tietää, kummasta päästä tuoppia pitää juoda.

Kaksi palvelutalossa asuvaa vanhaa pappaa piti tapanaan aina silloin tällöin tissutella salaa viinaksia. Lisäksi heillä oli jo molemmilla joitain korkeasta iästä johtuvia vaivoja.

Toinen selitti:
- Lasista tahtoo läikkyä puolet yli kun on tuo Parkinsonin tauti.

Siihen toinen:
- Sinulle sentään jää toinen puolikas lasiin. Minulla taas on tuo Alzheimerin tauti enkä aina muista mihin jätin koko juomalasini.

Kun Rysänperän vanha isäntä Roope täytti kunnioitettavat pyöreät sata vuotta, koko kylä oli kutsuttu synttärikekkereille.

Hyvissä ajoin ennen juhlapäivää Roope itse pistäytyi kylän viinakaupassa ja osti kolme kokonaista pulloa jaloviinaa juhlan kunniaksi.

Kun siinä nuori myyjä alkoi sitten kohteliaasti ihmetellä, riittäisivätkö kolme pulloa ihan koko kylän juhliin, Roope madalsi ääntään ja kuiskasi tuskin kuuluvasti:

- Yksi pullo näistä onkin nimismiehelle, toinen pullo kirkkoherralle ja kolmas pullo teidän liikkeenne johtajalle... Niille kun ei oikein uskalla mennä pontikkaa tarjoamaan.

Oli raittiusliikkeen kokous, missä esitelmöitsijä otti lasin viinaa ja pisti siihen madon.
Mato kuoli heti.

Esitelmöitsijä kysyi:
- Mitä opimme tästä?

Eräs vanha mummo vastasi:
- Ainakin sen, että jos on matoja mahassa, ryyppy ei ole pahitteeksi!

Molemmat joivat sitten kunnon ryypyt väkeviä irvistämättä, johon amerikkalainen sitten reagoi nousemalla pystyyn, heittämällä kolikon ilmaan, ampumalla siihen keskelle reiän, ja sanomalla:
- Bill, Buffalo Bill.

Silloin venäläinen nousi seisomaan, vetäisi housuistaan kolme kivestä, ja sanoi:
- Bill, Tsernobill…

Isännällä oli tapana ostaa perjantaipullo.
Pikku-Martta uteli isältä, mitä pullossa mahtaa olla, kun isä muuttuu toisenlaiseksi sitä juotuaan.

Isä kertoi:
- Kuule Martta, juon sitä ihan siksi etten kuule kellon tikitystä ja maanantaina töihin menon kurjuutta.

Neljä juopunutta miestä seisoskeli metelöimässä Koistisen omakotitalon pihalla.

Lopulta rouva Koistinen tuli aamutakissa ulos ja kysyi, että mikä miehillä on oikein hätänä?

Yksi miehistä kysyi:
- Oletteksh te rouva Koishtinen?

Rouva:
- Olen kyllä.

Mies:
- Shanokaash shitten, kuka meishtä on herra Koishtinen, niin me loput voimme mennä kotiin.

Mies oli alkanut lammasfarmariksi.

Eräänä iltapäivänä kaverit tulivat kyselemään, lähtisikö hän baariin kaljalle.

- “Enpä taida keritä tänään“, farmari totesi ja lähti kaljalle.

Kuka on ainoa ihminen maailmassa, jonka mielestä kova kankkunen on mahtava juttu?
- Juha Kankkusen vaimo.