Gruusialainen oli pistäytymässä Moskovassa

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Viisi korkea-arvoista upseeria oli matkalla sotaharjoituksiin. He huomasivat autonsa ikkunasta armeijan kuorma-auton, joka oli juuttunut liejuun.

Upseerit päättivät iskeä saappaansa saveen, kääriä hihansa ja auttaa auton takaisin kovalle maalle. Aikansa hikoiltuaan ja uurastettuaan he onnistuivatkin.

Yksi upseereista kysyi autonkuljettajalta:
- Olipa yllättävän raskasta! Mitä sinulla oikein on kyydissä?

Kuljettaja vastasi:
- Kolmisenkymmentä sotamiestä.

Millä voi erottaa ruotsalaisen luutnantin ja yliluutnantin saunassa ?
- Rautakangella.

Kaksi ruotsalaista sotilaspartiota oli toisistaan tietämättä tiedustelemassa tiheässä viidakossa.

Yhtäkkiä ne huomasivat toisensa, jolloin ensimmäisen partion johtaja huusi peloissaan:
- Me antaudumme!

Tämän jälkeen toisen partion johtaja puolestaan huusi:
- Me antaudumme!

Ensimmäisen partion johtaja huusi närkästyneenä:
- Me antauduimme ensin!

Talvisodassa venäläinen armeijakunta oli saapunut Suomen rajalle.

Pimeyden keskeltä metsäisen kukkulan takaa kuului huuto:
- Yksi suomalainen vastaa kymmentä venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti 10 sotilastaan vaientamaan huutelijat.

Kuului tulitusta ja huutoa, ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. Yksikään ei palannut.

Jälleen kuului pimeydestä huuto:
- Yksi suomalainen vastaa sataa venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti nyt hermostuneena 100 miestään hyökkäykseen.

Taas kuului  laukauksia, räjähdyksiä ja huutoja, ja taas täysi hiljaisuus. Ketään ei kuulunut  takaisin.

Jälleen kuului huuto pimeydestä:
- Yksi suomalainen vastaa tuhatta venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti raivoissaan 1000 miestään tekemään selvää suomalaisista.

Metsästä kuului taas huutoa, laukauksia ja räjähdyksiä, ja jälleen kerran täysi hiljaisuus...

Nyt kuului metsän pimeydestä huuto:
- Yksi suomalainen vastaa 10 000 venäläistä!

Ennenkuin venäläinen komentaja ehti komentaa 10 000 miestään hyökkäykseen, metsästä ryömi haavoittunut venäläinen sotilas varoittaen:

- Älkää lähettäkö enää enempää miehiä sinne. SE ON ANSA. Niitä suomalaisia on siellä kaksi, eikä vain yhtä!

Alikersantti tuli tekemään tuvassa aamuherätyksen.

Hän huusi kurkku suorana:
- Kaikki laiskurit, heti ylös punkasta!

Tuvassa syntyi kova hässäkkä, jonka rauhoituttua alikersantti huomasi alokas Virtasen venyttelevän edelleen raukeana punkassaan.

Alikersantti syöksyi Virtasen luokse ja oli aloittamassa raivokkaan kurinpalautuksen, mutta siihen alokas Virtanen tokaisi:

- Herra alikersantti, eikö teitäkin ihmetytä, että tähän tupaan on sattunut noin monta laiskuria.

Nuorta varusmiestä panetti ja kesken lomamatkan hän poikkesi jonkun peräkylän ainoaan
kapakkaan.

Ainut nainen kapakassa oli vähintään 70 vuotta vanha huora ja hädässään varusmies talutti hänet autolleen hoitoa varten.

Riisuttuaan rintsikat mies alkaa imemään naisen tissejä ja yllättyy saadessaan nännistä suuhunsa
hieman lämmintä nestettä.

Varusmies ihmettelee:
- Etkö sä ole jo aika vanha erittämään maitoa?

Huora vastaa:
- Juu olen, mutta ihan sopivan ikäinen rintasyöpään.

Intissä tupakaverilla oli melkoisen pitkä, kookas elin, sellainen haarojen välissä roikkuva letku.
Joskus jäi hänellä kävellessä jopa kantapään alle kivuliaasti.

Lopulta hän vaimonsa kanssa meni kirurgin juttusille:
- Onnistuisiko tuon elimen korjaaminen, kun tosiaan välillä se jää kantapään alle ja sen jälkeen sillä ei kyllä voi tehdä mitään kuukauteen. Vaimokin kärsii jo siitä puutteesta.

Kirurgi vastasi:
- Kyllä voi. Se on yksinkertainen kirurginen toimenpide ja sänkyhommiin pääsee jo viikon sisällä operaatiosta.

Inttikaverin vaimo tähän silmät pyöreänä:
- Viikon päästä! Se on kyllä todella nopeasti. Mutta kai niitä kainalosauvoja on kuitenkin käytettävä pidempään kuin viikon ajan?

Kirurgi:
- Ai kuinka, miksi kainalosauvoja?

Vaimo:
- Noh. Kai te jatkatte noita jalkoja?

Kaksi sotajermua tapasivat toisia vuosien jälkeen.

Sotajermu kysyi:
- Muistatko vielä, kun sodassa ollessamme ruokaamme sekoitettiin ainetta, joka vähensi haluja?

Toinen vastasi:
- Muistanhan minä.

Sotajermu jatkoi:
- Tiedätkö mitä? Minusta tuntuu, että nyt se alkaa vaikuttaa.

Joukkueenjohtaja tenttasi alokasta metsäleirillä:

- Alokas Nönnönnöö, miten toimitte, jos havaitsette öisellä vartiovuorollanne epämääräisen hahmon ryömimässä kohti leiriä?

Alokas:

- Tartun kapteenia rivakalla otteella kainaloista ja autan hänet punkkaansa.

Vääpeli oli pitämässä alokkaille ensimmäistä kaappitarkastusta.

Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli pysähtyi ensimmäisen vuoteen vieressä seisovan alokkaan eteen ilmoitusta odottaen.

Tällöin alokas teki asennon niin kuin oli opetettu ja karjaisi kovalla äänellä:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli huusi:
- Ei tietenkään noin, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalle!

Alokas huusi takaisin:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi!

Vääpeli karjui:
- Oletteko aivan tomppeli? Mikä on teidän nimenne?

Alokas vastasi:
- Alokas Senjanen, herra vääpeli.