Heikoin kohta

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Svantella ja Håkanilla oli sukset menneet perusteellisesti ristiin.

Svante murjotti olohuoneessa kädet puuskassa, kun Håkan pakkasi kassinsa ja valmistautui lähtemään.

Kenkiä sitoessaan Håkanilta pääsi pieni pieru. Svante siihen:

- Turha tässä vaiheessa enää mitään lentosuukkoja lähetellä!

SAS:n lentokone lähestyi Helsinki-Vantaan lentoasemaa.

Lennonjohtotorni:
- Ilmoittakaa korkeutenne ja sijaintinne.

Ruotsalaiskapteeni:
- Olen 180cm pitkä ja istun koneen keulassa.

Kaksi ruotsalaista pinkoi henkensä edestä rataa pitkin junaa karkuun. Juna saavutti saavuttamistaan.

- Juostaan metsään!, sanoi toinen.

- Hölmö! Emmehän pääse junaa pakoon edes tässä, niin miten sitten tuolla ryteikössä!

Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.

Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.

Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.

Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.

Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.

Viisas ruotsalainen, tyhmä ruotsalainen, keiju ja joulupukki kävelivät kadulla kun he huomasivat maassa ison kasan seteleitä. Kuka heistä poimi rahat?

- Ei kukaan. Viisasta ruotsalaista, keijua ja joulupukkia ei ole olemassa ja tyhmä ruottalainen on liian tyhmä poimiakseen ne!

Haaparantalainen meni Torniossa kauppaan ja sanoi myyjälle:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.

Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.

Haaparantalalainen lähti pois kaupasta, pukeutui vanhaksi mummoksi ja ajatteli:
- Nyt myyjä ei tunne minua.

Haaparantalainen meni takaisin kauppaan:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.

Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.

Haaparantalainen lähti taas pois ja pukeutui nyt hip-hoppariksi:
- Nyt he eivät tunne minua.

Sitten hän meni kauppaan:
- Haluaisin ostaa tuon telkkarin.

Myyjä:
- Ei myydä haaparantalaisille.

Haaparantalainen:
- Mistä tiedätte, että olen haaparantalainen?

Myyjä:
- Koska tuo ei ole telkkari, vaan mikroaaltouuni.

Ruotsalainen sotalaiva oli partioimassa, kun se näki edessäpäin valoa. Kapteeni käski ottaa radiolla yhteyttä tuohon toiseen laivaan.

– Olette kurssillamme, väistäkää!
– Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.

Kapteeni hämmästyi ja suutahti:
– Täällä puhuu kapteeni. Siirtykää heti kurssiltamme.
– Me emme aio väistää, kuului taas vastaus.

Nyt kapteeni suuttui tosissaan.
– Väistäkää heti! Tämä on sotalaiva!
– Väistäkää itse. Tämä on majakka.

Miten kaksi ruotsalaista poliisia saa sardiinipurkin auki?

- Katsovat toisiansa vähän aikaa ja miettivät kunnes toinen saa älynväläyksen.

Menee sardiinipurkin luokse ja sanoo:
- Här är polis, öppna.

Miksi ruotsalainen tarvitsee Saharassa santapaperia?
- Käyttää sitä karttana.

Mistä tietää, että ruotsalainen on tehnyt suklaakastiketta?
- Keittiö on täynnä ranskanpastillien kuoria.

Mikä on Silvian mieliruoka?
- Kallen mätitahna.

Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.

No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.

Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”