Herra Koistinen saapuu baarista kotiin

Poimintoja aiheesta Alkoholivitsit

Matti kysyi Villeltä:
- Mitä eroa on minulla ja viikingillä?

Ville vastasi:
- Ei aavistustakaan...

Matti:
- Kun viikingit palasivat taistelun jälkeen kotiin, alkoivat juhlat ja juomingit. Mutta kun minä tulen kotiin juominkien jälkeen, alkaa varsinainen taistelu.

Oli raittiusliikkeen kokous, missä esitelmöitsijä otti lasin viinaa ja pisti siihen madon.
Mato kuoli heti.

Esitelmöitsijä kysyi:
- Mitä opimme tästä?

Eräs vanha mummo vastasi:
- Ainakin sen, että jos on matoja mahassa, ryyppy ei ole pahitteeksi!

Kaverukset Harri ja Hanski ryyppäsivät Hanskin kotona.

Myöhemmin illalla Hanski kysyi Harrilta:

- Jos saisit valita kumpaan sairastuisit, alzhaimeriin vai parkinsonin tautiin, niin kumman valitsisit?

Harri siinä pohti asiaa tovin, kunnes vastasi:

- No, kai mä sen parkinsonin ottaisin. On kai se parempi läikyttää puolet tuopista pitkin kapakan lattioita, kuin unohtaa tyystin, että mihin helvetin pöytään mä sen mun tuopin just jätin.

Miksi Aku oli alkoholisti?
- Kalja puhui puolesta.

Poika kysyi isältään mietteliäänä:
- Isä, mitä tarkoittaa alkoholisti?

Isä vastasi asiallisena:
- Katsohan tuonne joen toiselle puolelle. Siellä on neljä koivua. Alkoholisti olisi sellainen, jonka mielestä siellä on kahdeksan koivua.

Poika:
- Isä, minä näen vain kaksi koivua.

Miksi karhuja ei kohta ole enää?
- Koska kaikki on juotu!

Miksi oluttuopissa on aina vaahto eli kruunu?
- Jotta humalassakin tietää, kummasta päästä tuoppia pitää juoda.

Mikä kala ei osaa uida?
- Kännikala

Kaljakori kysyi toiselta:
- Lähdetäänkö lavalle?

Toinen siihen:
- Kumpi ottaa aloituksen?

Jänis löysi metsästä kossupullon ja koska hän oli kuullut huhuja kyseisestä aineesta, päätti sitten kokeilla sitä itsekkin.

Jänis kulautti pullon lopun kituusinsa ja nukkumatti siinä tulikin saman tien ja hän tuupertui sammalikkoon.

Kuinka ollakkaan, paikalle lompsotteli kettu.

Repolainen katseli sammunutta jänistä vesi kielellä ja oli juuri iskemässä siihen leukansa, kun paikalle jolkotteli susi, joka vaati saalista omakseen.

Alkoi lyhyt mutta ankara taistelu, jossa Repolainen sai surmansa.

Juuri kuin susi oli alkamaisillaan aterialle, tuli paikalle karhu.

Metsän kuningas vaati oikeutetusti saalista itselleen, mutta susi ei luopunut siitä vapaaehtoisesti.

Karhu huitaisi kerran, ja sudelle kävi kalpaten.

Vähänkö mesikämmen tiesi, että hän oli koko ajan ollut metsästäjän tähtäimessä. Vain yksi laukaus ja karhu lyyhistyi ketun, suden ja jänön viereen...

Metsästäjä tuli paikalle, näki raatoläjän ja tuumasi sitten:

- Tuossa on kyllä niin paljon lihaa, että parasta lähteä hakemaan traktoria.

Kun metsästäjä oli poistunut, jänis heräsi silmät krapulasta verestäen ja armoton jysäri ohimoilla.

Se katseli raatoja ja tuumi:

- No huh huh... Kaikkea sitä tuleekin kännipäissään tehtyä...