Hevonen ja paristo

Poimintoja aiheesta Eläinvitsit

Kuinka monta muurahaista tarvitaan ompelemaan villasukka?

- Seitsemän! Yksi pitelee lankakerää paikoillaan, kolme ompelee, kaksi heiluttaa viuhkaa, ja viimeinen jakaa ohjeita.

Simpanssi tulee baariin ja istuutuu baarijakkaralle.

Baarimikko ei ole uskoa silmiään, mutta kävelee tyynesti simpanssin luo ja kysyy, mitä tämä haluaa.

Simpanssi kirjoittaa lapulle:
- Antakaa minulle yksi whisky on the rocks.

Baarimikko hämmästyksestään huolimatta tuo simpanssille whiskyn jäillä.

Simpanssi ojentaa baarimikolle 100€ setelin ja baarimikko menee lyömään summaa kassaan. Samassa baarimikko pimittää itselleen saadusta satasesta luvatonta tippiä ja palauttaa simpanssille vain yhden euron.
Simpanssi ei ole millänsäkään ja siemailee verkkaan whiskyä.

Hetken mietittyään baarimikko päättää jututtaa simpanssia ja toteaa:
- Täytyy myöntää, ettei meillä juurikaan käy simpansseja.

Simpanssi nappaa paperipalan, kynän ja kirjoittaa lapulle:
- Ei mikään ihme näillä hinnoilla.

Mikä on vihreä ja roikkuu puussa?
- Harakan räkä

Kaksi sammakkoa oli hyppelemässä.
Kun ne tulivat maantielle, kuului vain:
- Varo au... SPLÄT!
- Mi...? SPLÄT!

Oletko kuullut vitsiä etanasta?
- Odota se on vielä matkalla...

Jänis meni kauppaan ja kysyi:
-Onko porkkanoita?

Johon myyjä vastasi:
-Ei, meillä ei ole porkkanoita juuri nyt.

Seuraavana päivänä:

Jänis:
-Onko porkkanoita?

Myyjä:
-Meillä ei ole tänäänkään porkkanoita.

Seuraavana päivänä:

Jänis:
Onko porkkanoita?

Myyjä hieman punaisena:
-Meillä ei ole porkkanoita, ja jos tulet vielä huomenna saman kysymyksen kera, naulaan sinut seinälle muita muistuttamaan!

Seuraavana päivänä:
Jänis:
Onko nauloja?

Myyjä:
-Ei, meillä ei ole nauloja.

Nainen oli eläinkaupassa hankkiakseen itselleen lemmikin. Kauppiaan suosituksesta hän päätyi papukaijaan, joka kuulemma osasi puhua ja oli hyvin sulavakäytöksinen.

- Uskaltaako sen kanssa mennä kirkkoon, nainen kysyi?

Myyjä vakuutteli, että kyllä voi. Kaupat tehtiin ja seuraavana sunnuntaina nainen saapasteli kirkkoon kaija olallaan.

Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes saarnassa tuli hetken tauko. Silloin kaija tuumasi kuuluvalla äänellä:

- Aika saatanan kylmä täällä.

Seurasi jäätävä hiljaisuus ja nainen istui penkissä naama punaisena ihmisten tuijottaessa häntä.

Maanantaina hän meni raivostuneena eläinkauppaan, missä myyjä rauhoitteli häntä sanoen:

- Tuo on tietysti harmillista, mutta jos noin käy uudestaan, ottakaa lintua jaloista kiinni ja pyörittäkää muutama kierros pään ympäri niin se oppii, ettei noin voi puhua.

Seuraavana sunnuntaina harras nainen meni taas kirkkoon kaija mukanaan. Ja eiköpähän lintu taas tietyssä jumalanpalveluksen kohdassa tokaissut:

- Aika saatanan kylmä täällä!

Silloin nainen tarttui lintua jaloista, pyöritti sitä niin, että höyhenet pöllysivät ja laittoi kaijan takaisin olalle. Siihen papukaija totesi:

- ... ja vitun tuulista!

Miksi kalat eivät osaa puhua?
- Yritäppäs itse puhua kun sinulla on vettä suussa.

Tyttö tuli ensimmäistä kertaa hevostalleille. Hän näki talikon ja kysyi tallinpitäjältä:
– Mikä tuo on?
– Se on talikko.
– Ai jaa, teidän hevoset syövät siis haarukalla.

Miksi mato ei halua mennä linnun kanssa naimisiin?
- Koska mato ei halua tulla syödyksi.