


Yhteistyökumppanin mainos:


Miksi nykypäivänä on vähemmän ihastumisia?
- No, sähkönsäästö syistä (ettei ilmassa vaan ole liikaa sähköä)
Mitä on viisi kertaa kuusi?
- Metsä
Mies pankin kassalle:
- Juuri myönsitte, että ette ole koskaan nähnyt 300 euron seteliä ja nyt väitätte, että minun setelini on väärä.
Joka kerta, kun ajamme hautausmaan ohi, isä kysyy:
- Tiedättekö, miksi minua ei voi haudata tuonne?
- Noh?
- Koska en ole kuollut.
Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.
Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.
Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.
Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.
Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!
Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.
Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.
Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.
Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.
Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.
Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.
Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.
Älä pilkkaa pippeliä,
pikkustakaa paheksu,
leivo lerppa leveämmäks,
vaik ois vajaan vaaksan,
vatkaa vartta vanhempaaki,
vaik ois veltonlainen,
päästä pukil puikulainen,
tahi taltta takkuvarsi,
älä naura nakkiloille,
hihittele hintelille,
anna aina aulihisti,
vaik ois kanki karumpiki,
niin saat jormaa jatkossaki,
ilokauhaa irmalles,
nii ei puute pönkän paina,
ain on römpsäl räpeltäjä.
Mikä tulee ikkunan läpi sitä rikkomatta?
- Auringonsäde.
Mies palasi töistä kotiin. Hän näki vaimonsa keittiössä kahvinkeittopuuhissa.
Olohuoneessa häntä kohtasi tyrmistyttävä näky! Siellä sipsutti korkokengissään aivan outoja, huomattavan tuhteja naisihmisiä sonnustautuneina pelkkiin bikineihin, tiaraan ja leveään nauhaa. He puuteroivat ja kasvojaan ja tupeerasivat hiuksiaan ja peilasivat itseään.
Mies katseli hetken aikaa näkyä silmät pyöreänä. Sitten hän meni keittiöön ja tivasi vaimoltaan:
- Mistä oikein on kyse, keitä nuo vieraat ihmiset oikein ovat?
Vaimo vastasi:
- Se on pitkä tarina... Menin aamulla kirpputorille ja löysin sieltä tämän vanhan antiikkilampun halvalla. Kotiin tultuani aloin kiilloittamaan sitä ja sieltä ilmestyi henki, joka lupasi täyttää kaikki toiveeni...
Mies tempaisi lampun naisen kädestä sadatellen samalla sitä, että nyt on vaimokin menettänyt järkensä.
Tempaisun voimasta lampusta alkoi kuulua sihinää ja puff! Miehen edessä seisoi nyt henki, valmiina täyttämään hänen toivomuksen.
Mies mietti hetken ällikällä lyötynä ja toivoi sitten:
- Haluan että taivaalta sataa isoja euroja! Haluan että niitä tulvii asuntooni ovista ja ikkunoista jatkuvalla syötöllä...
Äkkiä talon katolta alkoi kuulua tömähdyksiä! Ovet ja ikkunat särkyivät ryskyen ja sisään tuli lauma vauhkoja peuroja.
Sitten peuroja vain putoili taivaasta uusina ja uusina laumoina. Ne aluksi kompuroivat pyörryksissä kunnes ne syöksyivät päistikkaa suoraan sisälle asuntoon.
Mies ja nainen ryntäsivät kauhun vallassa pakoon asunnostaan.
Mies sopersi järkyttyneenä:
- Mitä oiken tapahtui?
Vaimo vastasi:
- Niin, sitä minä vaan yritin sanoa, että en minäkään toivonut niitä “isoja missejä“...
Golf-klubin pukuhuoneen pöydälle jätetty kännykkä soi pitkään ja vaativasti.
Eräs mies vastasi siihen laittaen kaiuttimen päälle, koska hän ajoi samalla partaansa:
- Haloo?
Naisen ääni kysyi:
- Hei kulta, ehditkö jutella?
Mies:
- Tottakai, kultaseni. Mitä olet puuhaillut?
Nainen:
- Olen vielä täällä kaupungissa ostoksilla...
Mies:
- Sepä mielenkiintoista rakkaani, oletko löytänyt mitään kivaa?
Nainen:
- Itseasiassa näin aivan ihanan nahkatakin mutta se maksaisi 1000€...
Mies vastasi:
- Osta toki se takki, jos pidät siitä kultaseni!
Nainen:
- Kävin myös autoliikkeessä ja siellä oli huippuihana avo-mersu, uusinta mallia. Se maksaa 70 000€. Kävin huvikseni koeajamassa...
Mies:
- Osta toki sellainen, jos se tekee sinut onnelliseksi, mutta muista varmistaa, että saat sen kaikilla lisävarusteilla tuohon hintaan!
Mitä muuta olet puuhaillut?
Nainen:
- Voi rakkaani! Ne ovat taas myymässä sitä merenrannalla sijaitsevaa luksushuvilaansa, josta olen aina unelmoinut! Ne pyytävät siitä tällä kertaa 990 000€.
Mies opasti:
- No, pakkohan sinun on se saada, kun olet siitä niin haaveillut. Tingi hintaa aluksi 900 000€. Jos eivät suostu niin kokeile sen jälkeen 950 000€. Sillä varmasti lähtee. Kyllä sinä osaat.
Nainen iloisena:
- Voi! Olen niin onnellinen! Oletpa sinä antelias!
Mies:
- Ei tässä mitään, nähdään illemmalla kotona.
Mies sulki puhelimen ja kääntyi katsomaan taakseen, missä muut miehet tuijottivat häntä suu auki loksahtaneena, ällistyneen hiljaisuuden vallitessa...
Mies tarkisteli puhelinta vielä hetken kädessään ja mutisi sitten:
- Kenenköhän puhelin tämä mahtaa olla...
Oli öky talo ja siellä pahankurinen akka, sekä väkeviin menevä isäntä.
Kerran kun isäntä oli tulossa kännissä kotiin, niin hän arveli akan taas olevan kaulimen kanssa vastassa.
Koska isäntä tiesi mitä taas oli tulossa, niin hän meni talliin, otti hevosen ja vei sen oven eteen. Isäntä koputti oveen ja kun akka aukaisi oven, niin hevonen potkaisi niin, etttä akka lensi talon takaikkunasta pihalle ja kuoli.
Hautajaisissa sitten pappi ihmetteli kun seurasi leskeksi jäänyttä isäntää. Nimittäin kun isäntä kätteli surunvalittajia, toisille niistä isäntä vain nyökkäsi ja toisille hän puisti päätä.
Pappi kysyi mistä moinen johtui, niin isäntä selitti, että toiset ottivat kovasti osaa suruun, mutta toiset taas kysyvät, että onko hevonen myytävänä.











