


Yhteistyökumppanin mainos:


Mies meni erääseen firmaan töitä etsimään.
Pomo kyseli mieheltä kaikenlaista ja sitten lopuksi hän kysyi työkokemuksista:
- Onko teillä esittää mitään todistuksia tai suosituksia edellisestä työpaikastanne?
Mies vastasi:
- Ei minulla ole mitään paperisia todistuksia, mutta suositus kyllä on. Nimittäin työpaikassani nimenomaan suositeltiin, että hakisin uuden työpaikan.
Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.
Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.
Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.
Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.
Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.
Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.
Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:
- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!
Valtioneuvosto on alustavasti hyväksynyt Peräseinäjoen ja Ilmajoen kuntaliitoksen.
Kiistaa hallituksessa aiheutti kaavailtu uuden kunnan nimi:
- Peräilmajoki.
Maalla elettiin vielä aikaa, kun lehmien keinosiemennys teki vielä tuloaan.
Talossa oli isäntäväen lisäksi tomera vanha piika ja odotettiin seminologin nimistä henkilöä käymään ensimmäistä kertaa.
Navetassa odotti yksi kiimainen lehmä tiinehtymistään. Tilan muut eläimet olivat ulkona laitumillaan.
Piika oli tehnyt kaikki valmistelut seminologia varten. Hän oli putsannut pilttuun, elikon takapään sonnasta ja levitellyt lehmän alle pehkuja.
Sitten tuli auto pihaan ja kohtelias mies tuli salkkuineen navetalle.
Piika sanoi miehelle:
- Päivää, tuossapa on se lehmä. Mie löin tuohon seinään naulan, johon voitte sitten housut heittee. Minä en ilkee moista katella ja lähenkin ulos siksi aikaa.
On kolmenlaisia ihmisiä:
- Ihmisiä jotka osaavat laskea ja ihmisiä jotka eivät.
Kaksi vanhaa miekkosta tapasivat toisensa vuosikymmenien jälkeen.
- No, miten sinun elämäsi on kaikkien näiden vuosien aikana sujunut?
- Ihan hyvinhän se muuten on mennyt, mutta pituuden kanssa on ollut ongelmia...
- Mitenkä niin?
- Silloin nuoruudessani jouduin ensin kasvatuslaitokseen ja sitten laittoivat minut katkaisuhoitoon ja nykyisin olen joutunut käymään venytyksessä...
Matkustajakoneen lennolla, korkealla ilmassa ollessaan, siitä yhtäkkiä irtosi lattia penkkeineen.
Kaikki matkustajat ehtivät tarttua käsillään riipumaan kiinni, kuka mihinkin.
Ohjaamosta tuli kuulutus:
- Täällä puhuu lentokapteeni. Jos yksi heittää irti koneesta, niin hän pelastaa muut.
Kukaan ei suostunut heittäytymään...
Odotettiin vähän aikaa, löytyisikö vapaaehtoinen ja lopulta yksi sanoi:
- Minä voin jättäytyä irti koneesta...
Ja niin kaikki muut ympärillä ryhtyivät taputtamaan käsiään.
Mitä kannibaalin pakastimesta löytyy?
- Ben & Jerry.
Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.
Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.
Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.
Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.
Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.
Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.
Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.
Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:
- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.
Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:
- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!
Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.
Iso turkulainen nahkaliiveissään meni Helsingissä baariin, joi itsensä tukevaan humalaan ja alkoi räyhätä:
- Te vasemmalla puolella olette pelkkiä tolvanoita! Ja te oikealla puolella homoja!
Pienikokoinen helsinkiläinen nousi ylös pöydästä.
Turkulainen ärisi:
- Mitäs sinä rääpäle meinaat?!
Helsinkiläinen vastasi varovasti:
- Anteeksi, pikkuinen vastasi, mutta olen väärällä puolella.











