


Mainos:


Matti kysäisi Kallelta:
- Mikäs on maailman ensimmäinen kaupunki?
Kalle vastasi:
- En tiedä...
Matti:
- Loimaa, ensin jumala loi taivaan ja sitten Loimaan.
Kuopiolainen mies on lähdössä Pöljälle ja kyselee bussikuskilta:
- Paljonko maksaa meno Pöljälle?
Bussikuski vastaa:
- Se on sama hinta kaikille, eli 5,50 euroa.
Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.
Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.
Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.
Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.
Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!
Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.
Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.
Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.
Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.
Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.
Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.
Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.
Miksi Nipa Neumann käveli kaupassa suoraan keksihyllylle?
- Hänellä oli levoton Tuc-himo.
Deitti:
- Mitä teet työksesi?
Minä:
- Työskentelen eläinten kanssa joka päivä.
Deitti:
- Voi miten söpöä! Pelastatko niitä?
Minä:
- Tavallaan… mutta en kovin pitkäksi aikaa.
Deitti:
- …?
Minä:
- Olen teurastaja.
Nelivuotias lapsi lähestyy isäänsä ja ilmoittaa:
- Isä, olen päättänyt mennä naimisiin.
Isä:
- Hienoa, ja kenen kanssa?
Poika:
- Mummon kanssa. Hän sanoo rakastavansa minua ja minä rakastan häntä. Mummo tekee maailman parasta ruokaa ja kertoo kivoja juttuja.
Isä:
- Hyvä on, mutta meillä on pieni ongelma. Hän on minun äitini ja et voi mennä minun äitini kanssa naimisiin.
Poika:
- Miksi en? Olethan sinäkin naimisissa MINUN äitini kanssa!
Rainer kertoi kaverilleen:
- Kun minä aamulla lähden kotoa töihin, niin läpsäisen hellan ääressä seisovaa vaimoani Jasmiinaa, pepulle. Ja kun minä palaan töistäni kotiin, näen minä vaimoni vielä seisovan siinä hellan äärellä, ja yhä hänen pakaransa väreilevät siitä, kun minä lähtiessäni häntä läpsäisin.
Kaveri:
- Ohhoh, onko hän niin lihava?!
Rainer:
- Ei, ei vaimoni lihava ole! On vain niin lyhyet työpäivät.
Pikkukylällä asui varasteluun taipuvainen mies.
Milloin oli olutpullo povitaskussa kaupasta varastettu, mihin löytyi selitys:
- Otin sen, ennen kuin joku muu kerkiää.
Hautausmaalta varastettuihin kukkiin löytyi vastaus:
- Otin ne, ennen kuin kerkiävät kuolla.
Pyykkinarulta otettuihin naisten alusvaatteisiin löytyi vastaus:
- Joutaahan tuo ostaa jo uudet. Ihan hyvyyttänihän minä otan.
Lapissa oli kova pakkastalvi, toimittaja aamukahvilla soitteli ja kyseli, miten kova pakkanen missäki on.
Soitti ensin Muonion Matille, ja kysy paljoko on pakkasta?
- Miinus 52 astetta, kuulu vastaus.
Sitten toimittaja soitti Enontekiölle Aslakille:
- Paljonko sitä teillä on pakkasta?
Aslak:
- Nah, ootappako mie katton... Miinus viistoista astetta.
Toimittaja ihmetteli että miten se on mahollista, kun kerta Muoniossaki on -52 astetta?
Aslak tuumasi:
- Nah, onkhan niillä Muoniolaisilla net mittarit sithen ulkhona?
Mies kysyi kaverilta:
- Oletko koskaan nähnyt lentäviä lautasia?
Kaveri vastasi:
- En sen jälkeen kun erosin vaimostani.











