Yhteistyökumppanin mainos:
Vääpeli oli pitämässä alokkaille ensimmäistä kaappitarkastusta.
Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.
Vääpeli pysähtyi ensimmäisen vuoteen vieressä seisovan alokkaan eteen ilmoitusta odottaen.
Tällöin alokas teki asennon niin kuin oli opetettu ja karjaisi kovalla äänellä:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.
Vääpeli huusi:
- Ei tietenkään noin, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalle!
Alokas huusi takaisin:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi!
Vääpeli karjui:
- Oletteko aivan tomppeli? Mikä on teidän nimenne?
Alokas vastasi:
- Alokas Senjanen, herra vääpeli.
Gruusialainen oli pistäytymässä Moskovassa ja halusi nähdä Leninin.
Mausoleumin pitkä jono hirvitti, joten mies otti laatikollisen hyvää gruusialaista konjakkia ja meni jututtamaan vahtisotilasta.
Tovin juotettuaan vahtisotilasta humalaan, sotilas julisti:
- Menetkö suoraan jonon ohi sisään vai tuodaanko ukko ulos!
Kesken sotaharjoituksen vääpelin takaraivoon kopsahti käpy ja hän pillastui tuosta täysin.
Vääpeli huusi naama punaisena:
- Kuka älykääpiö julkesi heittää minua kävyllä päähän? Joka iikan lomat on peruttu, kunnes syyllinen ilmoittautuu!
Kukaan ei kuitenkaan tunnustanut.
Vääpeli heittäytyi ovelaksi ja hivuttautui alokas Jokisen viereen.
Vääpeli suostutteli:
- Kuulkaahan, alokas. Teitä minä en rankaise, kunhan vain ilmiannatte sen lurjuksen, joka nakkasi minua kävyllä.
Alokas jokinen huusi:
- Se olin minä, herra vääpeli!
Mikko Alatalo soitti kitaraa ja sai potkut armeijasta.
Hänestä tuli kuitenkin Kansanedustaja ja tunnettu muusikko...
Kaksi sotajermua tapasivat toisia vuosien jälkeen.
Sotajermu kysyi:
- Muistatko vielä, kun sodassa ollessamme ruokaamme sekoitettiin ainetta, joka vähensi haluja?
Toinen vastasi:
- Muistanhan minä.
Sotajermu jatkoi:
- Tiedätkö mitä? Minusta tuntuu, että nyt se alkaa vaikuttaa.
Talvisodassa venäläinen armeijakunta oli saapunut Suomen rajalle.
Pimeyden keskeltä metsäisen kukkulan takaa kuului huuto:
- Yksi suomalainen vastaa kymmentä venäläistä!
Venäläinen komentaja lähetti 10 sotilastaan vaientamaan huutelijat.
Kuului tulitusta ja huutoa, ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. Yksikään ei palannut.
Jälleen kuului pimeydestä huuto:
- Yksi suomalainen vastaa sataa venäläistä!
Venäläinen komentaja lähetti nyt hermostuneena 100 miestään hyökkäykseen.
Taas kuului laukauksia, räjähdyksiä ja huutoja, ja taas täysi hiljaisuus. Ketään ei kuulunut takaisin.
Jälleen kuului huuto pimeydestä:
- Yksi suomalainen vastaa tuhatta venäläistä!
Venäläinen komentaja lähetti raivoissaan 1000 miestään tekemään selvää suomalaisista.
Metsästä kuului taas huutoa, laukauksia ja räjähdyksiä, ja jälleen kerran täysi hiljaisuus...
Nyt kuului metsän pimeydestä huuto:
- Yksi suomalainen vastaa 10 000 venäläistä!
Ennenkuin venäläinen komentaja ehti komentaa 10 000 miestään hyökkäykseen, metsästä ryömi haavoittunut venäläinen sotilas varoittaen:
- Älkää lähettäkö enää enempää miehiä sinne. SE ON ANSA. Niitä suomalaisia on siellä kaksi, eikä vain yhtä!
Montako Hitleriä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
- Kaksi. Yksi vaihtaa lampun ja toinen ampuu itsensä.
Kaksi ruotsalaista sotilaspartiota oli toisistaan tietämättä tiedustelemassa tiheässä viidakossa.
Yhtäkkiä ne huomasivat toisensa, jolloin ensimmäisen partion johtaja huusi peloissaan:
- Me antaudumme!
Tämän jälkeen toisen partion johtaja puolestaan huusi:
- Me antaudumme!
Ensimmäisen partion johtaja huusi närkästyneenä:
- Me antauduimme ensin!
Joukkueenjohtaja tenttasi alokasta metsäleirillä:
- Alokas Nönnönnöö, miten toimitte, jos havaitsette öisellä vartiovuorollanne epämääräisen hahmon ryömimässä kohti leiriä?
Alokas:
- Tartun kapteenia rivakalla otteella kainaloista ja autan hänet punkkaansa.
Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.
Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.
Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.
Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?
Mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...
Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!
Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.
Jaa VitsienVitsit.fi |
