Joku päivä vielä lähden

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Muuan pariskunta oli sopinut oman salakielensä rakastelutarpeelleen.

Kun isäntä kysyi puolisoltaan, olisiko pyykkiä, niin emäntä tiesi, mistä oli kyse ja sanoi:
- Kyllä sitä sen verran on.

Sitten kerran tapahtui niin, että kun isäntä kysyi, niin emäntä ei oikein ollut sillä tuulella ja tokaisi vain:
- Eipä ole!

No, sitten iltapäivällä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, kun arveli loukanneensa miestään ja sanoi päiväkahvin aikaan:
- Kyllä sitä kuitenkin olisi, sitä pyykkiä.

Isäntä hetken mietti ja vastasi:
- Eipä ole enää tarvis, kävin nyrkkipyykillä.

Aviopari erosi pettämisten takia.
Isäntä muutti Pukinmäkeen ja emäntä muutti Jakomäkeen.

Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.

Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.

Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.

Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..

.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.

Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.

Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!

Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.

Milloin tietää olleensa kauan naimisissa?
Kun vaimossa ei ole muuta kiinteää kuin kulut ja miehessä ei muuta jäykkää kuin asenne.

Miten mies huomasi, että hänen luottokorttinsa oli varastettu?
Varas kulutti vähemmän rahaa kuin vaimo.

Vanha pariskunta meni pikaruokalaan ja jakoi puoliksi hampurilaisen ja ranskalaiset.
Muuan rekkamies sääli vanhaa paria ja tarjoutui ostamaan molemmille oman aterian.

”Ei hätää”, aviomies sanoi. ”Me jaamme kaiken.”

Hetken kuluttua rekkamies huomasi, ettei vaimo ollut haukannut palaakaan. ”Voin tosiaan
ostaa vaimollenne oman aterian”, hän sanoi.

”Hän saa kyllä syödäkseen”, aviomies vakuutti. ”Jaamme kaiken.”

Rekkamies ei vakuuttunut ja tiukkasi vaimolta: ”Miksi ette syö?”

”Koska odotan tekohampaita!” vaimo huusi.

Vastavihitty pariskunta muutti saman katon alle.

Uskovaisena ihmisenä vaimo ripusti sängyn yläpuolelle taulun, jossa luki:
“Tarvitsen Sinua joka päivä.“

Mies naulasi sen viereen oman kylttinsä:
“Herra, anna minulle voimaa!“

En ole koskaan ymmärtänyt miksi naiset rakastavat kissoja.

Kissat ovat itsenäisiä, ne eivät kuuntele, ne eivät tule sisään kun niitä kutsutaan.
Ne haluavat olla koko yön ulkona, ja kun ne sitten tulevat kotiin, niin ne haluavat olla yksin, syödä ja nukkua.

Toisin sanoen:
kaikkia näitä ominaisuuksia joita nainen rakastaa kissassaan, hän vihaa miehissä!
Miksi, voi miksi meitä näin sorretaan.

Milloin avioliiton viehätys on hävinnyt?

Viimeistään silloin kun vaimon yrittäessä vietellä miehensä riisuutumalla television edessä, mies sanoo:

- Lajittele pyykit jossain muualla että näen uutiset...

Mitä yhteistä on riidalla ja yhdynnällä?

- Molempiin tarvitaan aina kaksi.

Mitä nainen sanoi, kun katsoi miehensä alapäätä?
- Pussikoot pienenevät vuosi vuodelta.

Mies hinkui sängyssä vaimoltaan sexiä. Mutta vaimo valitti taas jatkuvaan väsymystään ja käänsi miehelleen selkänsä.

Kerran mies sai valittamisesta tarpeekseen ja ilmoitti vaimolleen:
- Nostappa se Barbara sieltä laatikosta sängyn alta ja mene sinä sitten sinne laatikkoon lepäämään.