Joku päivä vielä lähden

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Mikä on aviorikoksen määritelmä?
- Väärät ihmiset oikealla asialla.

Muuan pariskunta oli sopinut oman salakielensä rakastelutarpeelleen.

Kun isäntä kysyi puolisoltaan, olisiko pyykkiä, niin emäntä tiesi, mistä oli kyse ja sanoi:
- Kyllä sitä sen verran on.

Sitten kerran tapahtui niin, että kun isäntä kysyi, niin emäntä ei oikein ollut sillä tuulella ja tokaisi vain:
- Eipä ole!

No, sitten iltapäivällä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, kun arveli loukanneensa miestään ja sanoi päiväkahvin aikaan:
- Kyllä sitä kuitenkin olisi, sitä pyykkiä.

Isäntä hetken mietti ja vastasi:
- Eipä ole enää tarvis, kävin nyrkkipyykillä.

Miten mies huomasi, että hänen luottokorttinsa oli varastettu?
Varas kulutti vähemmän rahaa kuin vaimo.

Kyllä naiset ovat sitten mahdottoman pitkävihaisia!

Vaimoni pyysi minua ojentamaan hänelle hänen huulipunapuikkonsa ja minä annoin hänelle vahingossa tuubillisen superliimaa.

Siitä on nyt jo kaksi kuukautta, eikä hän ole vieläkään puhunut minulle!

Maatilan emäntä ja isäntä olivat olleet koko päivän heinätöissä pellolla ja kun ilta alkoi sarastamaan, oli aika palata kotiin.

Heinän tuoksu oli saanut isännän hormooneihin hieman vauhtia, joten siinä kun emännän perässä kotia kohti mentiin, tuumasi isäntä emännälle, samalla takamukseen läpäyttäen:

- Se tuo sinun perä on kuin leikkuupuimuri.

Saunan jälkeen kun sitten käytiin yöpuulle, ei isäntä vaan malttanut pitää näppejään erossa emännästä, vaan pyrki päästä tosihommiin.

Emäntä oli kuitenkin vielä hieman loukkaantunut isännän aiemmasta letkautuksesta ja totesi:

- Tsot tsot isäntä, ei sitä yhden oljenkorren takia koko leikkuupuimuria käynnistetä.

Pariskunta oli menossa naimisiin. Tuleva aviomies tähdensi tulevalle rouvalle, että hänellä oli tapana pitää aviovuoteen alla laatikkoa, johon vaimo ei saisi milloinkaan katsoa ennen miehensä kuolemaa.

Rakastuneena nainen ilman muuta hyväksyi järjestelyn.

Vuosien vieriessä laatikon salaisuus alkoi kovasti poltella vaimon mieltä ja eräänä päivänä uteliaisuus vei voiton. Hän avasi laatikon ja löysi sieltä kolme tyhjää olutpulloa ja 11,200 euroa rahaa.

Asiaa oli kysyttävä mieheltä ja mies tunnusti puolestaan, että kolme olutpulloa olivat muistutuksena niistä kerroista, jolloin hän oli pettänyt vaimoaan.

Vaimo tuumasi:
- Hmm, sinähän olet paljon matkustellut mies ja sinulla on paljon myös naispuolisia liiketuttavia ja sihteereitä, ei kai tuo kolme pulloa nyt niin paha ole. Entäs ne rahat, mikä niiden tarina on?

Mies:
- Ymmärräthän, se laatikko tuli välillä täyteen ja nuo ovat pullonpalautusrahoja.

Vaimo miehelleen:
- Aina kun näet kadulla kauniin nuoren naisen, unohdat olevasi naimisissa!

Mies huokaa:
- Päin vastoin... Silloin minä sen muistan.

Mies istui vaimonsa kanssa keskustellen niitä näitä ja jutun aiheeksi tuli jossain vaiheessa eutanasia.
Siihen varsin herkkään, elämän ja kuoleman rajamailla liikkuvaan aiheeseen mies totesi vaimolleen:

- “Lupaathan ettet päästä minua sellaiseen vihannesmaiseen tilaan, jossa elämäni on riippuvainen jostain sähköisestä laitteesta ja ravinnontarpeeni tyydytetään nesteillä. Jos näet minun olevan siinä jamassa niin lupaathan kytkeä elintoimintojani ylläpitävät laitteet pois päältä ja lopettaa nesteytyksen.“

Sanomatta mitään vaimo nousi, otti kaukosäätimen ja sulki television, sammutti internetin sekä tietokoneen ja kaatoi kaljan viemäriin...

Nainen sanoi miehelleen:
- Sheivasin mirrini tänään. Tiedätkö mitä siitä seuraa?

Mies vastasi:
- Jep. Viemäri on tukossa taas...

Naimisissa oleva mies ajatteli, että hän voisi antaa vaimolleen syntymäpäivälahjaksi
yllätyksen ostamalla hänelle rintaliivit. Hän meni sisään naisten kauppaa melko
peloissaan, mutta myyjätyttö otti komennon auttaessaan häntä.
Väri ja hinta oli nopeasti sovittu, mutta koon kanssa tuli ongelmia.

Myyjä:
- No, herra. Ovatko ne meloonin kokoiset? Kookospähkinän? Greipin? Appelsiinin?

Mies:
- Ei... Ei mitään sellaista.

Myyjä:
- Miettikää nyt herra. Täytyy olla jotain, joka muistuttaa vaimonne povea.

Mies mietti pitkään ja hartaasti ja sitten katsahti myyjään ja sanoi:
- Oletteko koskaan nähneet spanielin korvia?