Kaarle-Kustaan puhelinnumero

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Sokea suomalainen, kuuro tanskalainen ja pyörätuoliin joutunut ruotsalainen löysivät pullon, jonka henki lupasi jokaiselle yhden toivomuksen.

Ensin toivoi suomalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen! Minä kuulen!

Sitten toivoi tanskalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen! Minä kuulen!

Viimeiseksi toivoi ruotsalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Uudet renkaat! Uudet renkaat!

Ruotsalaiset kaverukset Börje ja Håkan olivat metsällä ja huomasivat eksyneensä. He alkoivat jo olla paniikissa.

Börje sanoi:
- Ammutaan ilmaan kolme kertaa, se on yleinen hätäkutsu.

Niin tehtiin ja odotettiin, ja lopulta sama toistettiin tunnin välein, mutta mitään ei tapahtunut...

Alkoi olla jo pimeä ja Håkan tuskastui:
- Kukaan ei tule, ollaan varmaan niin kaukana asutuksesta.

Börje vastasi:
- Niin, ja nuoletkin alkavat olla jo lopussa.

Miten kysytään Ruotsiksi, että onko sinulla jo jojo?
- Har du redan redanredan?

Kalle ja Ville menivät Ruotsissa tietämättään homobaariin.
Vähän ajan kuluttua nuori komea mies tuli pyytämään Kallea parketille.
Kalle uhkasi tätä nyrkillä, jolloin tuli hovimestari paikalle ja selitti Kallelle ravintolan tavat.
Tuon jälkeen Ville kuiskasi jotain hovimestarille.

Hovimestasi sanoi nöyränä:
- Olen pahoillani, talo tarjoaa teille loppuillan korvaukseksi.

Kun hovimestari oli poistunut, kysyi Kalle hämmästyneenä Villeltä:
- Mitä sä sanoit sille?

Ville vastasi:
- Mä sanoin vaan et me ollaan häämatkalla eikä haluta tulla häirityiks.

Miten ruotsalaiset pelaavat venäläistä rulettia?
- Ne käyttävät revolverin sijaan pistoolia.

Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.

No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.

Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”

Kuitenkin kesken näytöksen sille tuli yksinkertaisesti aivan hirveä paskahätä.
Niinpä se lähti etsimään vessaa, muttei kuitenkaan löytänyt muuta kuin pienen siivouskomeron.

Ruotsalainen ajatteli:
– Tännepä voin kai ulostaa kenenkään huomaamatta.

Hädästä päästyään ruotsalainen tuli takaisin teatterisaliin, mutta huomasi, ettei siellä ollut kuin yksi mies.

Ruotsalainen kysyi mieheltä:
– Loppuiko näytös, se ihmetteli.

Näytti että mies oli ilmeisesti syönyt suklaata; naama oli aivan ruskea.

Mies vastasi:
– Näytös ei loppunut. Joku idiootti vain paskansi tuulettimeen.

Kaksi suomalaista oli Tukholman-risteilyllä. He olivat varanneet oman saunavuoron, mutta jonkun sekaannuksen takia saunaan tuli myös ruotsalainen. Eivät suomalaiset tästä välittäneet, vaan antoivat ruotsalaisen saunoa kanssaan.

Saunassa juttelu kääntyi ammatteihin, eli mitä kukin teki työkseen. Ruotsalainen sanoi olevansa taikuri.

Sitä eivät suomalaiset uskoneet, vaan pyysivät ruotsalaista todistamaan sen.

Ruotsalainen sanoi:
- Noo... selvä, mutta tarvitsen tähän vapaaehtoisen.

Toinen miehistä suostui ja ruotsalainen käski häntä menemään kontalleen lattialle.

Ruotsalainen asettui miehen taakse ja kysyi:
- No niin, tuntuuko sinusta, että takapuolessasi olisi peukalo? 

Mies vastasi:
- Kyllä.

Silloin ruotsalainen otti molemmat kätensä selkänsä takaa, heilutti peukaloitaan ilmassa ja huusi:
- Simsalabim!

Suomen tyhmin kansalainen muutti Ruotsiin... Molempien maiden älykkyysosamäärä nousi!

Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.

Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.

Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.

Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.

Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.