Yhteistyökumppanin mainos:
Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.
Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.
Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.
Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.
Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:
- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?
Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.
Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:
- Äiti, missä mun pesukinnas on!?
Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.
Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.
Nainen meni gynekologin tarkastukseen.
Lopuksi hän kysyi:
- Eikö teitä lääkäreitä ole pitkästyttävää katsoa aina samanlaiseen alapäähän?
Johon lääkäri:
- Ei nyt sentään, kunhan yläpäät ovat eri näköisiä...
Kaksi lääkäriä keskustelee.
- Minä menetin lempipotilaani.
- Sääli, Miksi hän kuoli?
- Ei hän kuollut... Hän parani.
Ambulanssi kaahasi sireeni ja vilkkuvalot päällä hakemaan potilaan kotoaan.
Matkalla potilas kysyi kivuissaan:
- Viettekö minut sairaalaan?
Ensihoitaja vastasi:
- Ei, vaan keskustelupalstan kommenttiosastolle, koska siellä ne todelliset asiantuntijat ovat.
- Tohtori, paljonko elinaikaa minulla on jäljellä?
- Kymmenen.
- Vuottako? Minähän ehdin tehdä siinä ajassa vaikka mitä!
- Yhdeksän... Kahdeksan...
Isäntämies oli käynyt Venäjällä ja oli sitten varmuuden vuoksi käynyt HIV testeissä. Hän meni sitten kuulemaan testituloksia.
Lääkäri:
- Teiltä löytyi HIV-virus eli teillä on AIDS, olisiko tästä kysyttävää?
Isäntämies:
- No eipä oikeastaan...
Lääkäri:
- Voitte kyllä kysyä muustakin, vastaan mielelläni.
Isäntämies:
- Noh, tietääkö tohtori mistä niitä immuunikatokorvauksia oikein haetaan?
Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.
Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:
- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.
Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:
- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...
Potilas:
- En saa öitäni nukutuksi, herra tohtori.
Lääkäri:
- Pelkäättekö ehkä painajaista?
Potilas:
- En toki, hän nukkuu toisessa huoneessa.
Mikä on meteorologin ja gynegologin ero?
Meteorologi katsoo ylös ja sanoo ”voi vittu mikä taivas”.
Gynegologi katsoo alas ja sanoo ”voi taivas mikä vittu”.
Mielisairaalaan tuotiin potilas, joka kuvitteli olevansa Hitler. Hoitohenkilökunta mietti, mihin uusi potilas sijoitetaan.
Lääkäri oivalsi:
- No mutta hei. Meillähän on jo entuudestaan yksi potilas, joka myös kuvittelee olevansa Adolf Hitler. Laitetaan tämä uusi potilas samaan huoneeseen hänen kanssa.
Ja niin tehtiin.
Kuukauden kuluttua tuo potilas otettiin kuultavaksi.
Lääkäri kysyi:
- No, miten on mennyt, oletteko viihtyneet täällä?
Potilas:
- Kiitos, ihan hyvin.
Lääkäri:
- Entä kuvitteletko yhä olevamme Adolf Hitler?
Potilas:
- Ei, en. En minä ole Adolf Hitler. Minä olen Eva Braun.
Jaa VitsienVitsit.fi |
