Yhteistyökumppanin mainos:
Millä kalat neulovat ja virkkaavat?
- Kalapuikoilla.
Muurahaiset olivat rakentaneet uuden ison keon, mutta valitettavasti siitä läheltä kulki norsujen kulkuväylä.
Joku norsuista poikkesi aina välillä kekoa tuhoamaan, ja siitäkös muurahaiset eivät tykänneet. Niinpä he päättivät tehdä asialle jotain...
Muurahaiset päättivät käydä norsun kimppuun, joten he kiipesivät pesän vierellä olevaan puuhun odottamaan norsua.
Ja eipä aikaakaan kun norsu taasen saapui, jolloin muurahaiset hyppäsivät sen niskaan kiinni.
Norsu hetken ravisteli itseään ja sen seurauksena yhtä muurahaista lukuunottamatta, kaikki muut putosivat maahan.
Yksi murkku oli kovasti tarrautunut norsun niskaan ja muut muurahaiset kannustivat tuota onnekasta:
- HYVÄ JASKA, KURISTA SE!
Muuan hevosen omistajalta alkoivat rahat käydä vähiin. Sitten hän oivalsi ja laittoi lehteen viestin:
“Hän, joka saa hevoseni nauramaan, saa vapaan viikonlopun sekä 5000€, hyvästä yrityksestä joutuu maksamaan 500€.“
Kävijöitä riitti, mutta hevonen oli vain totinen.
Saapui paikalla muuan lentojätkä, joka lupasi saada nauramaan. Isäntä olisi halunnut nähdä sen, mutta kaveri piti päänsä, koska se oli liikesalaisuus.
Lentojätkä vei hevosen nurkan taakse ja kohta hevonen nauroi aivan hurjana.
No, isännällä meni hyvin rahallisesti jonkin aikaa, mutta rahat alkoivat lopulta loppumaan. Sitten hän arveli, että hevonen se hänet taas pelastaa.
Laittoi ilmoituksen:
“Hän, joka saa hevoseni itkemään, niin ... !“
Ilmoitus oli muuten samoilla ehdoilla ja eduilla kuin aiempi ilmoituskin.
Taas kävi yrittäjiä, eivätkä onnistuneet.
Sitten taas sama lentojätkä tuli pihaan ja vei hevosen nurkan taa. Siellä hevonen huusi surkeaa kollohuutoa.
Silloin isäntä syöksyi paikalle ja sanoi:
- “Nyt sinun on kerrottava, miten sait sen nauramaan!“
Jätkä sanoi:
- “Kerroin hevoselle, että minulla se on suurempi kuin sinulla“.
Isäntä riemastui:
- “Entäs sitten, mitenkä sait itkemään?“
Jätkä oli hetken hiljaa, sitten sanoi:
- “No, ei auttanut muu kuin näyttää se“.
Lintubongari kiikaroi joutsenia.
Hänen mielestään ne näytti kurjilta.
Eläinlääkärin odotushuoneessa oli kolme koiraa, jotka keskustelivat.
Ensimmäinen koira, pieni villakoira, kertoi:
- Minulla on oikea kusipää isäntänä. Se tulee aina kännissä kotiin ja pieksee meikäläistä lehdellä. Kerran sitten paskansin yöllä sen kenkiin. Nyt olen täällä lopetuspiikkiä odottelemassa.
Toinen, kultainen noutaja, kertoi:
- Minun isäntäni ja emäntäni eivät ole koskaan kotona. Minä olen yksin sisällä, eikä minulla ole mitään tekemistä. Kerran minulla paloi sitten päreet, ja revin koko sohvakaluston hajalle. Nyt olen sitten täällä odottelemassa lopetuspiikkiä.
Kolmas koira, iso tanskandogi, kertoi:
- Minulla on ystävällinen, kaunis ja mukava emäntä. Se ei vaan koskaan päästä minua naisiin. Kerran emäntäni sitten suihkusta tultuaan petasi sänkyä alasti. En voinut hillitä itseäni, vaan hyppäsin sen selkään ja tein emännälle temput.
Toiset koirat kysyivät:
- Ja nyt odotat lopetuspiikkiä?
Tanskandogi:
- Ei, vaan minulta leikataan kynnet.
Mitä kala haluaa katsoa telkkarista?
- Jotain koukuttavaa.
Mikä on Nuuskamuikku?
- Muikku joka käyttää nuuskaa.
Miksi kutsutaan kissaa, joka korjaa viemäreitä?
- Viemärinaukaisijaksi
Kirahvi sanoi:
- Minulla on pää aina pilvissä.
Siili sanoi:
- Minä olen aina piikikäs.
Possu kuunteli hetken ja sanoi:
- Minä olen niin sikamainen, että olen molempia yhtäaikaa.
Mitä yhteistä on koiralla ja bussilla
- Molemmat pysähtyy joka tolpalla.