Kala ja televisio

Poimintoja aiheesta Eläinvitsit

Miksi kalat eivät puhu?
- Yritäpä itse puhua suu täynnä vettä.

Tyttö tuli ensimmäistä kertaa hevostalleille. Hän näki talikon ja kysyi tallinpitäjältä:
– Mikä tuo on?
– Se on talikko.
– Ai jaa, teidän hevoset syövät siis haarukalla.

Pikku-Lilli katseli tv:stä eläinohjelmaa, missä paljaspersiiset apinat pyllistelivät estoitta.

Pikku-Lilli ihmetteli:
- Noille pitäisi laittaa vaipat.

Muurahaiset olivat rakentaneet uuden ison keon, mutta valitettavasti siitä läheltä kulki norsujen kulkuväylä.

Joku norsuista poikkesi aina välillä kekoa tuhoamaan, ja siitäkös muurahaiset eivät tykänneet. Niinpä he päättivät tehdä asialle jotain...

Muurahaiset päättivät käydä norsun kimppuun, joten he kiipesivät pesän vierellä olevaan puuhun odottamaan norsua.

Ja eipä aikaakaan kun norsu taasen saapui, jolloin muurahaiset hyppäsivät sen niskaan kiinni.

Norsu hetken ravisteli itseään ja sen seurauksena yhtä muurahaista lukuunottamatta, kaikki muut putosivat maahan.

Yksi murkku oli kovasti tarrautunut norsun niskaan ja muut muurahaiset kannustivat tuota onnekasta:
- HYVÄ JASKA, KURISTA SE!

Pesii paremmissa baareissa, kuuluu loislintuihin ja on valmis vaikka mihin. Ääni käheähkö, huorahtavan nikotteleva hik-hik-hik. Saa harvoin poikasia, vaikka pariutuukin usein.

Mikä lintu laulaa kauneiten?
- Jenni VarTiainen

Koira ajattelee:
- Tuo ihminen hoitaa minnua, ruokkii minut ja on minulle muutenkin hyvä. Hän on jumala!

Kissa ajattelee:
- Tuo ihminen hoitaa minnua, ruokkii minut ja on minulle muutenkin hyvä. Minä olen jumala.

Tavataan vain unitilassa. Muistuttaa Marilyn Monroeta, Sabrinaa tms. Ei ole koskaan saatu kiinni, pujahtaa vikkelästi tiehensä valvetilan tullen, mutta on silti pätevä seisottaja. Erittäin tavallinen.

Mitä hiiren poikanen sanoi nähdessään lepakon?
- Minäkin liityn isona ilmavoimiin.

Nainen oli eläinkaupassa hankkiakseen itselleen lemmikin. Kauppiaan suosituksesta hän päätyi papukaijaan, joka kuulemma osasi puhua ja oli hyvin sulavakäytöksinen.

- Uskaltaako sen kanssa mennä kirkkoon, nainen kysyi?

Myyjä vakuutteli, että kyllä voi. Kaupat tehtiin ja seuraavana sunnuntaina nainen saapasteli kirkkoon kaija olallaan.

Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes saarnassa tuli hetken tauko. Silloin kaija tuumasi kuuluvalla äänellä:

- Aika saatanan kylmä täällä.

Seurasi jäätävä hiljaisuus ja nainen istui penkissä naama punaisena ihmisten tuijottaessa häntä.

Maanantaina hän meni raivostuneena eläinkauppaan, missä myyjä rauhoitteli häntä sanoen:

- Tuo on tietysti harmillista, mutta jos noin käy uudestaan, ottakaa lintua jaloista kiinni ja pyörittäkää muutama kierros pään ympäri niin se oppii, ettei noin voi puhua.

Seuraavana sunnuntaina harras nainen meni taas kirkkoon kaija mukanaan. Ja eiköpähän lintu taas tietyssä jumalanpalveluksen kohdassa tokaissut:

- Aika saatanan kylmä täällä!

Silloin nainen tarttui lintua jaloista, pyöritti sitä niin, että höyhenet pöllysivät ja laittoi kaijan takaisin olalle. Siihen papukaija totesi:

- ... ja vitun tuulista!