Kala ja televisio

Poimintoja aiheesta Eläinvitsit

Karhupariskunta heräsi keväällä talviunilta.

Äitikarhu katseli taivaalle, sitten isäkarhua ja tuumasi:
- Katohan, otsoni on ohentunut.

Kreikan tarustossa on jotain joka ei ole hevonen eikä ihminen, vaan jotain siltä väliltä. Mikä se on?

- Satula.

Miten on mahdollista, että yksi varis pystyy syödä kaksi kiloa kauraa nopeammin, kuin kaksi hevosta?

- Varikset eivät syö hevosia.

Kuinka monta muurahaista tarvitaan ompelemaan villasukka?

- Seitsemän! Yksi pitelee lankakerää paikoillaan, kolme ompelee, kaksi heiluttaa viuhkaa, ja viimeinen jakaa ohjeita.

Mikä on Suomen hankalin pyydystettävä kala?
- Hankala

Kala sai punaisen kortin jalkapallossa.

- Ai miten?

- Liikuttamalla eväänsä.

Miksi Gorillalla on niin paksut sieraimet
- Koska sillä on niin paksut sormet.

Nainen oli eläinkaupassa hankkiakseen itselleen lemmikin. Kauppiaan suosituksesta hän päätyi papukaijaan, joka kuulemma osasi puhua ja oli hyvin sulavakäytöksinen.

- Uskaltaako sen kanssa mennä kirkkoon, nainen kysyi?

Myyjä vakuutteli, että kyllä voi. Kaupat tehtiin ja seuraavana sunnuntaina nainen saapasteli kirkkoon kaija olallaan.

Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes saarnassa tuli hetken tauko. Silloin kaija tuumasi kuuluvalla äänellä:

- Aika saatanan kylmä täällä.

Seurasi jäätävä hiljaisuus ja nainen istui penkissä naama punaisena ihmisten tuijottaessa häntä.

Maanantaina hän meni raivostuneena eläinkauppaan, missä myyjä rauhoitteli häntä sanoen:

- Tuo on tietysti harmillista, mutta jos noin käy uudestaan, ottakaa lintua jaloista kiinni ja pyörittäkää muutama kierros pään ympäri niin se oppii, ettei noin voi puhua.

Seuraavana sunnuntaina harras nainen meni taas kirkkoon kaija mukanaan. Ja eiköpähän lintu taas tietyssä jumalanpalveluksen kohdassa tokaissut:

- Aika saatanan kylmä täällä!

Silloin nainen tarttui lintua jaloista, pyöritti sitä niin, että höyhenet pöllysivät ja laittoi kaijan takaisin olalle. Siihen papukaija totesi:

- ... ja vitun tuulista!

Eläinlääkärin odotushuoneessa oli kolme koiraa, jotka keskustelivat.

Ensimmäinen koira, pieni villakoira, kertoi:

- Minulla on oikea kusipää isäntänä. Se tulee aina kännissä kotiin ja pieksee meikäläistä lehdellä. Kerran sitten paskansin yöllä sen kenkiin. Nyt olen täällä lopetuspiikkiä odottelemassa.

Toinen, kultainen noutaja, kertoi:

- Minun isäntäni ja emäntäni eivät ole koskaan kotona. Minä olen yksin sisällä, eikä minulla ole mitään tekemistä. Kerran minulla paloi sitten päreet, ja revin koko sohvakaluston hajalle. Nyt olen sitten täällä odottelemassa lopetuspiikkiä.

Kolmas koira, iso tanskandogi, kertoi:

- Minulla on ystävällinen, kaunis ja mukava emäntä. Se ei vaan koskaan päästä minua naisiin. Kerran emäntäni sitten suihkusta tultuaan petasi sänkyä alasti. En voinut hillitä itseäni, vaan hyppäsin sen selkään ja tein emännälle temput.

Toiset koirat kysyivät:
- Ja nyt odotat lopetuspiikkiä?

Tanskandogi:
- Ei, vaan minulta leikataan kynnet.

Isokokoinen koira makasi nurmikolla. Vanha mies istui kuistilla. Ohikulkija pysäyttää autonsa portille, avaa ikkunan ja kysyy:

-Anteeksi herra, mutta pureeko koiranne?
-Ei pure, vastaa vanha mies.

Ohikulkija nousee autostaan ulos. Salamana koira hyökkää kimppuun ja alkaa raadella ohikulkijaa. Koiran alkaessa raahata ohikulkijaa ojaa kohti, ohikulkija sanoo heikolla äänellä:

-Tehän sanoitte, ettei koiranne pure!
-Jaa.. vanha mies aloittaa, tuo ei ole minun koira