


Yhteistyökumppanin mainos:


Hannu Siitonen oli aikanaan erinomainen keihäänheittäjä.
Kisapaikoilla norkoilevilta tytöiltä oli joskus tapana kysyä:
- Odottaako tytöt Siitosta?
Paljonko Ruotsin jääkiekkomaajoukkue maksaa?
- Kolme kruunua.
Raimo Helminen jutteli kaverinsa kanssa baarissa.
-Mitä sinä Raimo teit, kun te pärjäsitte viime kaudella niin hyvin?
-Sanoin pelaajille, että jos päästään top 3:een niin he saavat kaljaa ja naista.
Yritin pelata jalkapalloa divarissa, mutta kaikki ne käytetyt esineet olivat tiellä.
JÄÄKIEKKOILIJA ENNEN RAKASTELUA:
- Täytyy heti alussa panna kovaa keskialueen paineistusta ja samalla pitää laidoista tiukasti kiinni. Hyvä olisi saada se sisään mahdollisimman nopeesti, ettei koko homma mee liian väkinäiseksi puurtamiseksi ja käsi rupea puristamaan “mailaa“ liian tiukasti. Kyllä mä kuitenkin uskon et tää homma sujuu.
JÄÄKIEKKOILIJA RAKASTELUN JÄLKEEN:
- No mä nyt satuin vähän vaan roiskaisemaan sinne päin ja se meni nyt sitten sisään. Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä, kuka sen sinne pistää. Pääasia on että se on sisällä. Tiiminähän tässä hommia tehdään.
Mistä erottaa hyvän ja huonon karatekan?
- Hyvä huutaa ennen lyöntiä, huono lyönnin jälkeen.
Suomen Hiihtomaajoukkue palkkasi katolisen papin, tekemään suksille viimeisen voitelun.
Peräkylän mies kuunteli radiosta naisten hiihtokisan loppuvaiheen selostusta:
- Rako pienenee, rako pienenee!
Siihen mies tuumasi ääneen:
- Huomenna ostetaan meidän emännälle sukset!
Montako jääkiekkoilijaa tarvitaan pesemään auto?
- Viisi. Neljä pitää sieniä paikoillaan ja yksi ajaa autolla edestakaisin.
Stagala puhui ennen matsia isosti:
- Mä en pelkää Makwania.
Sitten alkoi Makwan Amirkhanin sisääntulomusiikki.
Yleisö huusi. Valot välkkyi. Tunnelma nousi.
Ja yhtäkkiä Stagala kysyi järjestyksenvalvojalta:
- Tää on vielä peruttavissa… eikö?











