Kapteenin ohjeita ei luettu

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Gruusialainen oli pistäytymässä Moskovassa ja halusi nähdä Leninin.
Mausoleumin pitkä jono hirvitti, joten mies otti laatikollisen hyvää gruusialaista konjakkia ja meni jututtamaan vahtisotilasta.

Tovin juotettuaan vahtisotilasta humalaan, sotilas julisti:
- Menetkö suoraan jonon ohi sisään vai tuodaanko ukko ulos!

Miksi alokkaat pitävät nenänsä puhtaina mennessään inttiin?
- Koska ovat kuulleet että intissä ammutaan räkäpäitä.

Sopiiko asetakki?
- Kyllä, herra kersantti.

Sopivatko housut?
- Kyllä, herra kersantti.

Sopivatko lakki ja saappaatkin?
- Kyllä sopivat, herra kersantti.

Miten teidän on hyväksytty armeijaan?
- Miten niin, herra kersantti?

Teidän ruumiinrakenne täytyy olla epämuodostunut...

Venäjänjuutalainen murehti venäläiselle ystävälleen:

- Pelottaa tämä maailmantilanne. Jos sota syttyy, minun pitää äkkiä lähettää perheeni ulkomaille, sitten myydä nopeasti liikkeeni ja tallettaa rahat Sveitsiin, ja lähteä itsekin maasta...

- Niin, huolettaa se minuakin.

- Sinua? Mitä sinulla muka on huolehtimista, otat vain kiväärin ja menet rintamalle!

Mitä yhteistä on vauvoilla ja upseereilla?
- Kummatkin luulevat, että he saavat mitä tahtovat kun vain huutavat tarpeeksi kovaa.

Ruotsin armeijan oppitunnilla kuultua.

Vääpeli:
- Miten vihollista voi hämätä ?

Alokas:
- Herra vääpeli, esimerkiksi kun panokset loppuvat, niin jatketaan ampumista, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vääpeli:
- Entä miten estäisitte vihollista käyttämästä maan rautateitä?

Alokas:
- Polttaisin kaikki matkaliput, herra vääpeli.

Alokas Juutinen heräsi ensimmäiseen aamuunsa armeijan harmaissa. Aamutoimien jälkeen hän marssi kapteenin juttusille.

Alokas valitti närkästyneenä:
- Anteeksi, mutta vuodettani ei ole edelleenkään pedattu!

Kolme sotilasta oli menettänyt yhden ruumiinosan.
Yhdeltä oli katkennut jalka, toiselta käsi, ja kolmannelta mulkku.

He menivät kirurgin luo:
- Onko täällä jalkoja? kysyi ensimmäinen.
- Ei ole kuin naisten käsiä, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Ihan hyvin, vastasi sotilas.

- Onko täällä käsiä? kysyi toinen.
- Ei ole kuin naisten jalkoja, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Mainiosti, vastasi sotilas.

- Onko täällä mulkkuja? kysyi kolmas.
- Nyt ovat valitettavasti mulkut päässeet loppumaan, mutta tuossa vastapäätä olevassa eläintarhassa on kuollut norsunpoikanen, kelpaako kärsä? kysyi kirurgi.
- No, kyllä se ihan hyvin saattaisi sopia, vastasi sotilas.

Kaikki kolme tulivat myöhemmin valittamaan ruumiinosistaan.

- Minun jalkani ei ole hyvä, aina kun tanssin valssia, niin jalka vie väärään suuntaan, sanoi ensimmäinen.
- Seuraava! huusi kirurgi.

- Minun käteni ei ole hyvä, aina kun menen aamulla kuselle, käsi havittelee mulkkuani, sanoi toinen.
- Seuraava, huusi kirurgi.

- No, mitäs sinulla on valittamista mulkustasi? kysyi kirurgi.
- Ei tässä muuta, mutta aina jos kävelen liian lähelle ruohoaluetta puistossa, kärsä tulee housusta esiin ja työntää tukon ruohoa perseeseeni.

Pieni sotilaslentokone kuljetti kenraalia. Kun matka oli puolivälissä, kone alkoi äkkiä pudota jyrkästi.

Lentäjä ilmoitti:
-Moottori on rikki. Me putoamme!

Kenraali kauhistui:
- Eikä meillä ole laskuvarjoja, eikö mitään ole tehtävissä?

Lentäjä:
- Valitettavasti ei mitään.

Kenraali:
- Eikö yhtään mitään? Tekisin mitä tahansa...

Lentäjä:
- No hyvä on. Ottakaa housunne pois.

Kenraali totteli heti.

Lentäjä jatkoi:
- Nyt työntäkää ohjaussauva takapuoleenne.

Kenraali oli niin hädissään, että totteli.

Kenraali tuskaisena sovitellessaan ohjaussauvaa ahteriinsa:
- Auttaako tämä varmasti?

Lentäjä:
- Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä.

Mitä ruotsalaiset sotilaat laulavat armeijassa?
- Nyt loppuu yksinäiset yöt...