Kenenkä nimeä ei osattu päättää?

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Kolme vampyyriä tapasivat ravintolassa ja rupesivat vertailemaan tilauksiaan.

- Mitäs sä otit?

- Mä otin kylmän veren. Just tulin treeneistä ja tarvitsen jotain kylmää. Entäs sä?

- Mulla vähän tota flunssaa pukkaa, niin otin kuuman veren.

Molemmat kääntyvät katsomaan kolmatta, jolla oli vain lasi kuumaa vettä, ja kysyvät:

- Ootsä jollain tipattomalla?

Kolmas vampyyri kaivaa käytetyn tamponin taskustaan ja sanoo:

- Mulla on nyt rahat vähän vähissä, joten täytyy tyytyä teehen.

Batman tapasi Teräsmiehen tutussa kapakassaan. Hän meni tervehtimään tätä ja kysyi kuulumisia.

Teräsmies muisteli:
- Olihan tässä yksi tapaus. Yhtenä päivänä alkoi tehdä hirveästi mieli naista.

Batman:
- Mitäs sitten teit?

Teräsmies:
- Lähdin siitä tietenkin lentelemään ja tähyilemään, näkyisikö missään sopivaa. Lentelinkin melkoisen tovin, kunnes sitten näin Ihmenaisen makaamassa huvilansa nurmikolla selällään aivan alastomana. Hän liikutteli vartaloaan siihen malliin, että tuntui olevan miehen tarpeessa. Niinpä minä pudotin housuni nilkkoihin ja syöksyin suoraan hänen syliinsä.

Batman:
- Sillä lailla! Hän mahtoi hämmästyä?

Teräsmies:
- Joo, mutta ei puoliksikaan niin paljon kuin Näkymätön Mies.

Miten tehdään tamperelainen hulluksi?

- Laitetaan se ensin pyöreään huoneeseen ja sanotaan, että tuolla nurkassa on mustaa makkaraa.

Naiset aina haukkuvat kuinka ruma minä olen, kunnes näkevät paljonko minulla on rahaa.

... Ja sitten he haukkuvat minua rumaksi ja köyhäksi.

Vanha ukko istui puiston penkillä ja napsutteli koko ajan sormiaan.

Ohi sattui kulkemaan utelias mies, joka pysähtyi ja kysyi:
- Mitä te oikein teette?

Vanha ukko vastasi:
- Ettekö näe nuori mies, että tämä pitää oravat loitolla.

Mies sanoi ukolle:
- Herrajestas, eihän tässä puistossa ole yhtään oravaa.

Ukko vastasi:
- Siinäs näette, että napsuttelu toimii.

Mikä tulee Jukan lempinimeksi, jos hänestä tulee Komisario?
- Palmu

Mitä sokea mies sanoi aamulla kalatorilla?
- Huomenta neidit.

Mies kyttäsi ruohikossa sorsia haulikon kanssa.

Kävi niin, että paikalle osui sattumalta metsästyksenvalvoja, joka miehen nähdessään sanoi:
- Ettekö tiedä, että nyt on vesilinnuilla rauhoitusaika?

Samalla hetkellä mies tähtäsi haulikollaan lintuparvea ja ampua jysäytti! Parvesta putosi yksi lintu alas veteen.

Mies sanoin:
- Joo, kyllä tiedän minä... Taas rauhoittui yksi.

Mistä tietää, että venäläinen lihapiirakka on valmis?
- Kärpänen on saatu kahden leivänkannikan väliin.

Mies palasi töistä kotiin. Hän näki vaimonsa keittiössä kahvinkeittopuuhissa.

Olohuoneessa häntä kohtasi tyrmistyttävä näky! Siellä sipsutti korkokengissään aivan outoja, huomattavan tuhteja naisihmisiä sonnustautuneina pelkkiin bikineihin, tiaraan ja leveään nauhaa. He puuteroivat ja kasvojaan ja tupeerasivat hiuksiaan ja peilasivat itseään.

Mies katseli hetken aikaa näkyä silmät pyöreänä. Sitten hän meni keittiöön ja tivasi vaimoltaan:

- Mistä oikein on kyse, keitä nuo vieraat ihmiset oikein ovat?

Vaimo vastasi:
- Se on pitkä tarina... Menin aamulla kirpputorille ja löysin sieltä tämän vanhan antiikkilampun halvalla. Kotiin tultuani aloin kiilloittamaan sitä ja sieltä ilmestyi henki, joka lupasi täyttää kaikki toiveeni...

Mies tempaisi lampun naisen kädestä sadatellen samalla sitä, että nyt on vaimokin menettänyt järkensä.

Tempaisun voimasta lampusta alkoi kuulua sihinää ja puff! Miehen edessä seisoi nyt henki, valmiina täyttämään hänen toivomuksen.

Mies mietti hetken ällikällä lyötynä ja toivoi sitten:

- Haluan että taivaalta sataa isoja euroja! Haluan että niitä tulvii asuntooni ovista ja ikkunoista jatkuvalla syötöllä...

Äkkiä talon katolta alkoi kuulua tömähdyksiä! Ovet ja ikkunat särkyivät ryskyen ja sisään tuli lauma vauhkoja peuroja.

Sitten peuroja vain putoili taivaasta uusina ja uusina laumoina. Ne aluksi kompuroivat pyörryksissä kunnes ne syöksyivät päistikkaa suoraan sisälle asuntoon.

Mies ja nainen ryntäsivät kauhun vallassa pakoon asunnostaan.

Mies sopersi järkyttyneenä:
- Mitä oiken tapahtui?

Vaimo vastasi:
- Niin, sitä minä vaan yritin sanoa, että en minäkään toivonut niitä “isoja missejä“...