Mainos:
Palvelukseen astuneet varusmiehet valittivat kovasta leivästä.
Vanhempi upseeri tuumasi siihen:
- Te nykyajan sällit vain valitatte, talvisodassa tämä leipä olisi ollut herkkua.
Varusmies:
- Mutta tämä leipä oli tuoretta silloin.
Alokas Juutinen heräsi ensimmäiseen aamuunsa armeijan harmaissa. Aamutoimien jälkeen hän marssi kapteenin juttusille.
Alokas valitti närkästyneenä:
- Anteeksi, mutta vuodettani ei ole edelleenkään pedattu!
Mitä ruotsalainen varusmies tekee tauolla?
- Imee kessua.
Intissä tupakaverilla oli melkoisen pitkä, kookas elin, sellainen haarojen välissä roikkuva letku.
Joskus jäi hänellä kävellessä jopa kantapään alle kivuliaasti.
Lopulta hän vaimonsa kanssa meni kirurgin juttusille:
- Onnistuisiko tuon elimen korjaaminen, kun tosiaan välillä se jää kantapään alle ja sen jälkeen sillä ei kyllä voi tehdä mitään kuukauteen. Vaimokin kärsii jo siitä puutteesta.
Kirurgi vastasi:
- Kyllä voi. Se on yksinkertainen kirurginen toimenpide ja sänkyhommiin pääsee jo viikon sisällä operaatiosta.
Inttikaverin vaimo tähän silmät pyöreänä:
- Viikon päästä! Se on kyllä todella nopeasti. Mutta kai niitä kainalosauvoja on kuitenkin käytettävä pidempään kuin viikon ajan?
Kirurgi:
- Ai kuinka, miksi kainalosauvoja?
Vaimo:
- Noh. Kai te jatkatte noita jalkoja?
- “Herra vääpeli, voinko vaihtaa kengät?“ kysyi alokas.
- “No mahtuuko niihin villasukka?“ kysyi vääpeli.
- “Mahtuu“, vastasi alokas.
- “Mahtuuko niihin toinen villasukka?“ kysyi vääpeli.
- “Mahtuu“, vastasi alokas.
- “No mitä helvetin vikaa niissä sitten on?“ kysyi kiivastunut vääpeli.
- “No, herra vääpeli, sinne pitäisi mahtua jalkakin“, vastasi alokas.
Kaksi sotajermua tapasivat toisia vuosien jälkeen.
Sotajermu kysyi:
- Muistatko vielä, kun sodassa ollessamme ruokaamme sekoitettiin ainetta, joka vähensi haluja?
Toinen vastasi:
- Muistanhan minä.
Sotajermu jatkoi:
- Tiedätkö mitä? Minusta tuntuu, että nyt se alkaa vaikuttaa.
Viisi korkea-arvoista upseeria oli matkalla sotaharjoituksiin. He huomasivat autonsa ikkunasta armeijan kuorma-auton, joka oli juuttunut liejuun.
Upseerit päättivät iskeä saappaansa saveen, kääriä hihansa ja auttaa auton takaisin kovalle maalle. Aikansa hikoiltuaan ja uurastettuaan he onnistuivatkin.
Yksi upseereista kysyi autonkuljettajalta:
- Olipa yllättävän raskasta! Mitä sinulla oikein on kyydissä?
Kuljettaja vastasi:
- Kolmisenkymmentä sotamiestä.
Mitä ruotsalaiset sotilaat laulavat armeijassa?
- Nyt loppuu yksinäiset yöt...
Muistoja armeijasta:
- Kääpälän Sirkka antoi vain kahdelle: minulle ja Karjalan Prikaatille.
Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä ja tämä hirmustui ja huusi:
- Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!
Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili.
Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
- No, korpraali Konttinen. Teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.
Konttinen vastasi:
- Minä se olin, herra vääpeli.
Miksi jokainen Irakiin lähtevä Amerikkalaissotilas saa mukaansa palan hiekkapaperia?
- Vieraassa maastossa tarvitaan karttaa.
Vääpeli oli pitämässä alokkaille ensimmäistä kaappitarkastusta.
Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.
Vääpeli pysähtyi ensimmäisen vuoteen vieressä seisovan alokkaan eteen ilmoitusta odottaen.
Tällöin alokas teki asennon niin kuin oli opetettu ja karjaisi kovalla äänellä:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.
Vääpeli huusi:
- Ei tietenkään noin, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalle!
Alokas huusi takaisin:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi!
Vääpeli karjui:
- Oletteko aivan tomppeli? Mikä on teidän nimenne?
Alokas vastasi:
- Alokas Senjanen, herra vääpeli.
Jaa VitsienVitsit.fi |
