Kirje pitäisi viedä postilaatikkoon

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Koulukuraattori keskusteli Pikku-Kallen kanssa:
- Kalle, mikä sinun isäsi on?
- Hän on sairas.
- Ei, en minä sitä tarkoittanut. Mitä sinun isäsi tekee?
- Hän yskii.
- Ei, minä tarkoitan, mitä hän tekee silloin, kun hän ei yski?
- Silloin hän vain makaa vuoteessa.
- En minä sitä tarkoita. Mitä hän on silloin, kun ei ole sairas eikä yski eikä makaa vuoteessa?
- Hän on terve.

Pikku-Kalle näytti Liisalle omaa pippeliä ja sanoi:
- Eipä sulla ole tällaista.

Liisa näytti omaa alapäätänsä ja vastasi:
- Äiti sanoi että tälläpä saa tommosia niin paljon kuin vain haluaa!

Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.

Pikku-Kalle oli isänsä kanssa iltakävelyllä.

Pikku-Kalle näki kun katulamppu syttyi ja siinä samassa hän huusi isälleen:

- Isä soita palokunta! Katulamppu palaa!

”Äiti, millainen hedelmä on vihkoosi?” Pikku-Kalle kysyy. ”Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole”, äiti kummastelee. ”No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani.”

Pikku Kalle istui bussissa äitinsä sylissä. Heidän vieressään istui mies, jolla oli iso paise otsassa. 

Pikku Kalle aikansa paisetta tuijotteli, kunnes ei enää malttanut olla kysymättä:
- Hyvä herra, onkos tuo se neropatti?

Pikku-Kalle meni kotiin ja äiti kysyi häneltä:
- Kalle, tiedätkös mikä päivä tänään on?

Pikku-Kalle:
- Kyllä, koulussa yksi oppilaista kertoi sen!

Äiti:
- Ai, no kerropas se minullekin.

Pikku-Kalle:
- No tietenkin kala valeen päivä!?

Äiti:
- Ai mikä? Tarkoitatko Kalevalan päivää?

Pikku-Kalle:
- Ei, en minä sitä. Vaan kun yksi oppilaista oli käynyt kalassa ja sanoi saaneensa kalan ja oikeasti hän ei edes ollut saanut mitään kalaa.

Äiti:
- Niin mutta miten se tähän päivään liittyy?

Pikku-Kalle:
- No kun se oli kala vale!

Pikku-Kalle meni kioskille, ja kysyi myyjältä paljonko maksaa markan karkki?

Pikku-Kalle sanoo kaverilleen:
- Päiväni ovat luetut.

Kaveri:
- Miten niin?

Pikku-Kalle:
- Isoveljeni löysi minun päiväkirjani.

Pikku-Kalle oli kiivennyt puuhun ja lauloi:
- Mä oksalla ylimmällä...

Räks...

- Mä oksalla keskimmällä...

Räks...

- Mä oksalla alimmalla...

Räks...

- Maa on niin kaunis...

Humps...

- Me madot mullassa möyritään...