Mainos:
Pikku-Kalle meni kauppaan ja jätti kaksi koiraansa ulos odottamaan.
Toisen koiran nimi oli Muna ja toisen Vetskari.
Kun Pikku-Kalle tuli kaupasta ulos, huomasi hän, että Muna oli puskassa piilossa ja Vetskari puun päällä kiikkumassa.
Pikku-Kalle huusi:
- Vetskari alas ja Muna esille!
Pikku-Kalle kysyi äidiltään:
- Voinko mennä auttamaan isää renkaiden vaihdossa?
Pliis, osaan kaikki tarvittavat kirosanatkin...
Pikku-Kalle ehdotti isälle:
- Jos teet mun läksyt, niin kerron minne äiti piilotti sun viinapullot.
Opettaja kysyi pikku-Kallelta missä sijaitsee Polvijärvi?
Pikku-Kalle vastasi innoissaan:
- No tietysti Reisjärven ja Varpaisjärven välissä!
Pikku-Kalle oli isänsä kanssa katsomassa uimakilpailuja. Kuuluttaja kuulutti, että seuraavana vuorossa on naisten rintauinti. Tällöin Pikku-Kalle kuiskasi isälleen: ”Mitä ihmettä? Eivätkö ne saa käyttää käsiään?”
Pikku-Kalle söi kotonaan joulupöydässä niin, että riisipuurot ja rusinasopat roiskui lusikasta ja lautaselta pöydälle.
Kallen isä torui poikaansa:
- Olet aikamoinen porsas.
Pikku-Kalle vastasi:
- Eikös porsas ole sian lapsi?
Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.
Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.
Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?
Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!
Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.
Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...
Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.
Pikku-Kalle oli kyllästynyt elämään vitseissä, joten hän kehitteli ilkeän kostosuunnitelman.
Hän päätti keksiä vitsin, jossa ei ole mitään hauskaa, ja jonka lukija joutuu kuitenkin lukemaan.
Jäit juuri Pikku-Kallen ansaan. Kukas nyt nauraa, hä?!
Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.
- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.
Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Mikä on isäsi nimi?
Pikku-Kalle mietti hetken ja sanoi:
- En tiedä.
Opettaja moitti:
- Sinä olet jo 6 vuotias, etkä edes tiedä isäsi nimeä...
Pikku-Kalle vastasi:
- Taitaa olla sukuvika. Kun minun äitini on jo 34 vuotta, eikä sekään tiedä.
Jaa VitsienVitsit.fi |
