Kirurgien aukiolot

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Nuori nainen oli menossa gynekologille ensimmäistä kertaa.
Oman nimen kuultuaan, hän tepasteli sisään huoneeseen hieman jännittyneenä.

Nainen alkoi riisumaan vaatteitaan ja samalla nopeasti koko huoneen vilkaistuaan, hän ei löytänyt paikkaa johon voisi vaatteensa laittaa.

Niinpä hän kysyi lääkäriltä kohteliaasti, mihin voisi vaatteensa mahdollisesti laittaa, johon lääkäri vastasi hieman virnistäen:

- Voit laittaa ne tohon minun vaatteitteni päälle.

Mielisairaalaan tuotiin potilas, joka kuvitteli olevansa Hitler. Hoitohenkilökunta mietti, mihin uusi potilas sijoitetaan.

Lääkäri oivalsi:
- No mutta hei. Meillähän on jo entuudestaan yksi potilas, joka myös kuvittelee olevansa Adolf Hitler. Laitetaan tämä uusi potilas samaan huoneeseen hänen kanssa.

Ja niin tehtiin.
Kuukauden kuluttua tuo potilas otettiin kuultavaksi.

Lääkäri kysyi:
- No, miten on mennyt, oletteko viihtyneet täällä?

Potilas:
- Kiitos, ihan hyvin.

Lääkäri:
- Entä kuvitteletko yhä olevamme Adolf Hitler?

Potilas:
- Ei, en. En minä ole Adolf Hitler. Minä olen Eva Braun.

Ambulanssi ajoi metsään ja ensihoitaja meni säikähdyksestä shokkiin.

Ensihoitaja hoki:
- Soittakaa ambulanssi, soittakaa äidille! Puhkesi kumi...

Sairaanhoitaja joutui eroamaan päähänpiston vuoksi.

Mitä kynekologi sano ruokatunnin jälkeen?
- No mihis vittuun sitä jäinkään...

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.

Tiedätkö mikä saa minut aina hymyilemään? 
- Seitsemäs aivohermo.

Ortopedian klinikan kirjastossa oli tulipalo.
- Molemmat kirjat paloivat, eikä toista oltu edes vielä väritetty.

Nainen meni gynekologin tarkastukseen.

Lopuksi hän kysyi:
- Eikö teitä lääkäreitä ole pitkästyttävää katsoa aina samanlaiseen alapäähän?

Johon lääkäri:
- Ei nyt sentään, kunhan yläpäät ovat eri näköisiä...

Ukko makasi liikkumattomana sängyssä.

Lääkäri tuli paikalle ja teki diagnoosin:
- Hän on kuollut.

Ukko sanoi yllättäen:
- Enkä ole...

Ukon vaimo tiuskaisi:
- Ole hiljaa! Kyllähän lääkäri tietää nämä asiat paremmin.