Kirurgien aukiolot

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Mielisairaalaan tuotiin potilas, joka kuvitteli olevansa Hitler. Hoitohenkilökunta mietti, mihin uusi potilas sijoitetaan.

Lääkäri oivalsi:
- No mutta hei. Meillähän on jo entuudestaan yksi potilas, joka myös kuvittelee olevansa Adolf Hitler. Laitetaan tämä uusi potilas samaan huoneeseen hänen kanssa.

Ja niin tehtiin.
Kuukauden kuluttua tuo potilas otettiin kuultavaksi.

Lääkäri kysyi:
- No, miten on mennyt, oletteko viihtyneet täällä?

Potilas:
- Kiitos, ihan hyvin.

Lääkäri:
- Entä kuvitteletko yhä olevamme Adolf Hitler?

Potilas:
- Ei, en. En minä ole Adolf Hitler. Minä olen Eva Braun.

Hammaslääkäri sanoi potilaalleen:
- Avatkaa suunne.

Hammaslääkäri katsoi tarkasti potilaan suuhun ja totesi kovaan ääneen:

- Voihan nenä. Täällähän on suurin koskaan näkemäni reikä, suurin koskaan näkemäni reikä, suurin koskaan näkemäni reikä.

Potilas sanoi ärtyneenä:
- Uskotaan, ei tarvitse toistaa.

Lääkäri:
- En minä toistanutkaan. Se oli kaiku... kaiku... kaiku.

Ambulanssi kaahasi sireeni ja vilkkuvalot päällä hakemaan potilaan kotoaan.

Matkalla potilas kysyi kivuissaan:
- Viettekö minut sairaalaan?

Ensihoitaja vastasi:
- Ei, vaan keskustelupalstan kommenttiosastolle, koska siellä ne todelliset asiantuntijat ovat.

Miten patologi rentoutuu?

- Hän avaa romaanin.

Mitä kynekologi sano ruokatunnin jälkeen?
- No mihis vittuun sitä jäinkään...

Lääkäri oli vapaa-ajallaan innokas metsämies.

Vaimo kysyi lääkärin palattua metsäreissulta kotiin:
- No, tuliko saalista?

Lääkäri:
- Joo, aika hyvin. Tuli kaksi jänistä ja viisi uutta potilasta.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.

Sähkön kova hinta näkyy jo teho-osastolla. Vastaanoton seinällä on lappu, missä lukee:

Tunnelin päässä näkyvä valo,
on säästösyistä sammutettu.

- Tohtori, paljonko elinaikaa minulla on jäljellä?
- Kymmenen.
- Vuottako? Minähän ehdin tehdä siinä ajassa vaikka mitä!
- Yhdeksän... Kahdeksan...

Ambulanssi ajoi metsään ja ensihoitaja meni säikähdyksestä shokkiin.

Ensihoitaja hoki:
- Soittakaa ambulanssi, soittakaa äidille! Puhkesi kumi...