Kirurgien aukiolot

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Kannattaako patologisen valehtelijan hakeutua patologin ammattiin?

Lääkäri soitti potilaalle ilmoittaakseen sattuneesta hoitovirheestä:
- Määräsin teille ripuliin vahingossa masennulääkettä.

Potilas:
- Joo ihmettelinkin, kun on ollut kaksi tuntia paskat housussa, eikä vituta yhtään!

- Tohtori, paljonko elinaikaa minulla on jäljellä?
- Kymmenen.
- Vuottako? Minähän ehdin tehdä siinä ajassa vaikka mitä!
- Yhdeksän... Kahdeksan...

Mistä tunnistaa likinäköisen gynekologin?
- Märkä nenänpää ja rillit huurussa.

Nainen meni gynekologin tarkastukseen.

Lopuksi hän kysyi:
- Eikö teitä lääkäreitä ole pitkästyttävää katsoa aina samanlaiseen alapäähän?

Johon lääkäri:
- Ei nyt sentään, kunhan yläpäät ovat eri näköisiä...

Nainen soittaa psykiatrille:
- Mieheni luulee olevansa ufo!

Psykiatri:
- No varataanpa aika. Huomenna kahdeltatoista?

Nainen:
- Sopii hyvin. Mihin hän voi laskeutua?

- Potilas kertoo, että aamujäykkyys kestää 2 tuntia.

- Vasen nilkka murtunut pari vuotta sitten, kipsissä.

- Lyönyt päänsä ja ottanut siihen 18 kpl 800 mg tabletteja ja viinaa. Alcometer 2.8 promillea. Päätä särkee yhä.

- Tänään havainnut ranteessa kiputilan läimäytettyään kuuroa kissaa.

- Talvella ollut uimassa avanteessa.

Nainen meni lääkärille ja kertoi:
- Otin aurinkoa ja mehiläinen lensi “sinne“, mitä teen?

Lääkäri:
- Käskekää miehenne sivellä hepin päähän hunajaa ja sitten työntää se sinne, niin mehiläinen tulee heppiin tarttuneena ulos.

Nainen:
- Mutta kun minulla ei ole miestä niin voisitko sinä tehdä sen?

Lääkäri vastusteli aikansa mutta myöntyi ja työnsi varovasti hunajaisen heppinsä sinne.

Hetken päästä hän aloitti kiivaat työnnöt ja huohotti:
- Muutin taktiikkaa, mä tapan sen!

Miten patologi rentoutuu?

- Hän avaa romaanin.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.