Yhteistyökumppanin mainos:
Tiedätkö mikä saa minut aina hymyilemään?
- Seitsemäs aivohermo.
Potilas epätoivoisena kysyi lääkäriltä:
- Olisiko unissakävelyyni jotain lääkettä?
Lääkäri:
- Ei! Jos lopettaisit senkin, et harrastaisi liikuntaa ollenkaan!
Vaari meni huonokuntoisuutensa takia lääkäriin.
Lääkäri tutki ja tutki, mutta ei löytänyt mitään erikoista vikaa.
Lääkäri:
- En minä löydä mitään syytä vaivoihinne. Voi olla, että kaikki on alkoholin syytä.
Vaari tuumasi:
- Jassoo... Jospa minä tulen sitten uudelleen, kun tohtori on selvipäin.
Potilas:
- Kiltti tohtori, nyt minä olen istunut kieli ulkona suusta jo viisi minuuttia, ettekä ole vilkaisseetkaan suuhuni!
Lääkäri:
- Niin, niin, minä halusin vain hetken rauhaa reseptin kirjoittamiseen.
Potilas meni lääkärin vastaanotolle:
- Tohtori, tohtori, minusta tuntuu, ettei kukaan enää ota minua vakavasti.
Lääkäri:
- Älä nyt höpsi joutavia.
Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.
Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:
- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.
Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:
- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...
Lääkäri soitti potilaalle ilmoittaakseen sattuneesta hoitovirheestä:
- Määräsin teille ripuliin vahingossa masennulääkettä.
Potilas:
- Joo ihmettelinkin, kun on ollut kaksi tuntia paskat housussa, eikä vituta yhtään!
- Omatoimisesti noin 10 tuntia sitten pahoinpidelty.
- Potilas autonkuljettaja. Muutoin terve.
- Pärjäilee kotona täysin omatoiminen siivooja kerran viikossa.
- Tullut tunne, että pää puolittunut ja lopettanut lääkityksen.
- Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä lääkitystä.
Mitä psykiatri sanoi lenkkimakkarasta maistettuaan sitä?
- Ei hullumpaa.
Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.
Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.
Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.
Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.
Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:
- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?
Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.
Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:
- Äiti, missä mun pesukinnas on!?
Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.
Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.
Jaa VitsienVitsit.fi |
