


Yhteistyökumppanin mainos:


Mies meni psykiatrille ja valitti että kun häntä niin pelottaa.
Psykiatri:
- No mikä pelottaa?
Mies:
- Pelkään, että kana syö minut.
Psykiatri:
- Eihän toki, miksi niin luulet?
Mies:
- No koska minä olen siemen niin kana voi syödä minut ja pelkään kauheasti koko ajan.
Psykiatri:
- Et sinä ole siemen vaan ihminen, joten sinulla ei ole mitään pelättävää. Kas tässä kotiharjoituksia, tee nämä ja tule viikon päästä uudestaan käymään.
Mies tuli viikon päästä sitten uudestaan ja kertoi, että harjoitusten avulla hän oli vihdoinkin ymmärtänyt, että hän on ihminen eikä siemen. Mutta silti hän jatkuvasti pelkäsi, että kyllä se kana hänet vielä popsii poskeensa.
Psykiatri ihmetteli että miksi mies vieläkin pelkäsi.
Mies:
- No vaikka minä olenkin ymmärtänyt, etten ole siemen vaan ihminen, niin mistä se kana sen tietäisi?!
- Omatoimisesti noin 10 tuntia sitten pahoinpidelty.
- Potilas autonkuljettaja. Muutoin terve.
- Pärjäilee kotona täysin omatoiminen siivooja kerran viikossa.
- Tullut tunne, että pää puolittunut ja lopettanut lääkityksen.
- Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä lääkitystä.
Mitä lääkäri sanoi punastuneelle erektiovikaiselle miespotilaalle?
- On tainnut mennä veri väärää nuppiin.
Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.
Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.
Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.
Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.
Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:
- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?
Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.
Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:
- Äiti, missä mun pesukinnas on!?
Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.
Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.
Nainen soitti päivystykseen:
- Tohtori, auttakaa, mieheni luulee olevansa hevonen!
Lääkäri:
- No, tulkaa huomenna kello 16 vastaanotolleni.
Nainen:
- Tuo aika ei sovi, meillä on silloin lähtö Vermossa...
Mitä kynekologi sano ruokatunnin jälkeen?
- No mihis vittuun sitä jäinkään...
Potilas epätoivoisena kysyi lääkäriltä:
- Olisiko unissakävelyyni jotain lääkettä?
Lääkäri:
- Ei! Jos lopettaisit senkin, et harrastaisi liikuntaa ollenkaan!
Ukko makasi liikkumattomana sängyssä.
Lääkäri tuli paikalle ja teki diagnoosin:
- Hän on kuollut.
Ukko sanoi yllättäen:
- Enkä ole...
Ukon vaimo tiuskaisi:
- Ole hiljaa! Kyllähän lääkäri tietää nämä asiat paremmin.
- Potilas kertoo, että aamujäykkyys kestää 2 tuntia.
- Vasen nilkka murtunut pari vuotta sitten, kipsissä.
- Lyönyt päänsä ja ottanut siihen 18 kpl 800 mg tabletteja ja viinaa. Alcometer 2.8 promillea. Päätä särkee yhä.
- Tänään havainnut ranteessa kiputilan läimäytettyään kuuroa kissaa.
- Talvella ollut uimassa avanteessa.
Kylään oli muuttanut uusi eläinlääkäri, joka oli pahuksen hyvä vatsastapuhuja.
Muuan isäntä kutsui eläinlääkärin katsomaan eläimiään. Koska lääkärin maine ei ollut vielä kiirinyt isännän korviin, eläinlääkäri päätti yllättää uuden asiakkaansa.
Navetassa hän kysyi hevoselta:
- No mitäs vanhalle Pollelle kuuluu?
- No kiitos hyvää, mikäs tässä on ollessa, hevonen vastasi ystävällisesti.
Isäntä yllättyi aivan valtavasti. Eläinlääkäri jatkoi leikkiä ja kyseli lehmien ja kanojen voinnit ja sai aina eläimiltä miellyttäviä vastauksia.
Sitten tultiin suuren emakon luo ja eläinlääkäri kysyi siltä:
– Milloinkas se rouva on viimeksi miestä saanut?
Vastausta ei ehtinyt tulla, kun isäntä hyppäsi puukko kourassa karsinaan ja sanoi:
– Jos saatana kerrot, niin joulua et näe!








