


Yhteistyökumppanin mainos:


Vihtori oli hoidettavana psykiatrisessa hoitolaitoksessa.
Yöhoitaja piipahti hänen huoneessaan ja totesi, että Vihtori oli kiinnittänyt peltisen pesuvadin seinälle roikkumaan, pohjapuoli huoneeseen päin.
Kun potilas näytti olevan hereillä, yöhoitaja kysäisi:
- No minkäs vuoksi Vihtori on kiinnittänyt pesuvadin seinälle roikkumaan?
- Se on minun seinäkelloni, kun muutakaan ajannäyttäjää ei minulla ole.
- Vai niin... No, osaakos hän nyt sitten sanoa, paljonko kello on tällä hetkellä?
Vihtori otti yöastian ja pamautti sillä vatia niin että seinä tärisi. Naapurihuoneesta kuului huuto:
- Jumalauta! Kello on puoli kaksi yöllä ja taas se hullu hakkaa seinään!
Mies lääkärin vastaanotolla:
- Tohtori, minua vaivaa unettomuus. Unitabletitkaan eivät auta.
Lääkäri:
- No, minäpä kirjoitan teille potenssipillereitä.Ne eivät kylläkään auta unettomuuteen, mutta onpahan valvominen vähän mukavampaa.
Mielisairaalaan tuotiin potilas, joka kuvitteli olevansa Hitler. Hoitohenkilökunta mietti, mihin uusi potilas sijoitetaan.
Lääkäri oivalsi:
- No mutta hei. Meillähän on jo entuudestaan yksi potilas, joka myös kuvittelee olevansa Adolf Hitler. Laitetaan tämä uusi potilas samaan huoneeseen hänen kanssa.
Ja niin tehtiin.
Kuukauden kuluttua tuo potilas otettiin kuultavaksi.
Lääkäri kysyi:
- No, miten on mennyt, oletteko viihtyneet täällä?
Potilas:
- Kiitos, ihan hyvin.
Lääkäri:
- Entä kuvitteletko yhä olevamme Adolf Hitler?
Potilas:
- Ei, en. En minä ole Adolf Hitler. Minä olen Eva Braun.
Pariskunta vietti jo 25-vuotis hopeahäitään ja perhettä oli siunaantunut jo vaimon mielestä ihan tarpeeksi.
Miehelle oli kuitenkin lastentekotapa kovinkin mieleistä puuhaa ja hän mietti vaimonsa kanssa, miten likimain jokavuotinen lasten tuleminen saataisiin kuitenkin loppumaan.
Mies suostui siihen, että munaskoista katkaistaisiin johtimet, niin olisi varmaa, ettei lisää nälkäisiä suita tulisi enää ruokittavaksi.
Sitten lääkärin vastaanotolla mies tutisi pelosta, vaikka tohtori sanoi sen olevan varsin kivuton toimenpide.
Lääkäri kysyi mieheltä vielä kerran:
- Oletteko nyt varmasti miettinyt vaimonne kanssa tätä toimenpidettä, koska vaikka potenssi jää, niin siitoskyky menee kuitenkin lopullisesti.
Mies vastasi:
- Ei me osattu vaimon kanssa ratkaista asiaa, vaan annettiin lasten äänestää.
Lääkäri kysyi:
- Kuinka kävi?
Mies:
- 11 puolesta ja 6 vastaan.
Kuinka kauan sairaalassa kuluu lampun vaihtamiseen?
-Puoli tuntia. Minuutti vaihtamiseen, 29 minuuttia kirjaamiseen ja tilastointiin.
Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.
Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.
Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.
Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.
Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:
- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?
Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.
Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:
- Äiti, missä mun pesukinnas on!?
Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.
Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.
Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.
Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:
- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.
Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:
- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...
- Tänään taas huimailua ja nimenomaan jalkeilla ollessa kaatuilua.
- Kertoo saaneensa Xanor-reseptin yksityiseltä lääkäriasemalta (yleiseen vitutukseen).
- Perunoita kuoriessa oikea nilkka kipeytynyt.
- Itsenäisyyspäivänä pudonnut WC-pytyltä ja 112 tullut apuun.
- Ainakin 2 päivää päässä soinut “Tango kohtalon“. Nyt tuskastunut niin päässä soivaan musiikkiin, että yrittänyt itsemurhaa.
Potilas meni lääkärin vastaanotolle:
- Tohtori, tohtori, minusta tuntuu, ettei kukaan enää ota minua vakavasti.
Lääkäri:
- Älä nyt höpsi joutavia.
Sokeaksi tekeytynyt nainen meni lääkäriin toiveissa saada eläkepaperit.
Mieslääkäri alkoi kesken tutkimusta runkata, jolloin nainen huusi:
- Kerrankin näkee!








