


Yhteistyökumppanin mainos:


Yhellä tyypillä oli pölynimuri, mut sit se heitti sen roskikseen. Miksi?
- Se ei ollut tyytyväinen, kun se laite vain keräsi pölyä.
Savolainen mäkkärissä:
- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.
- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.
- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.
- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.
- Syötkö täällä?
- Sillon tällön.
- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.
- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.
- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan, jos halluut.
- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...
- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.
- Eli, kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.
- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.
- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...
Mies istui käräjillä, syytettynä veden myynnistä “Ikuisen nuoruuden“- lääkkeenä.
Tuomari kysyi tuimana:
- Oletko aiemmin ollut syytettynä samasta asiasta?
Syytetty vastasi:
- Juu kyllä, herra tuomari, kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran 1767 ja toisen 1899.
Kolme kiinalaista muutti Suomeen. Kukaan heistä ei osannut sanaakaan suomea, joten he päättivät lähteä eri paikkoihin opettelemaan kieltä.
Ensimmäinen suuntasi jalkapallostadionille katsomaan ottelua. Pelin aikana toinen joukkue teki maalin ja pelaajat juhlivat huutaen:
- Me teimme sen!
Näin kiinalainen oppi lausumaan: “Me teimme sen.“
Toinen meni ravintolaan. Siellä eräs äiti opetti lastaan ruokailun lomassa sanoen:
- Haarukalla ja veitsellä.
Niinpä toinen kiinalainen oppi sanomaan: “Haarukalla ja veitsellä.“
Kolmas kiinalainen lähti koululle. Ruokailujonossa eräs tuhma poika kiilasi muiden ohi ja huudahti:
- Minä ensin!
Siitä kolmas oppi sanomaan: “Minä ensin.“
Seuraavana päivänä uutisoitiin suuresta pankkiryöstöstä. Poliisi pidätti kolme kiinalaista ja alkoi kuulustella heitä epäiltyinä.
Poliisi kysyi:
- Kuka teki sen?
Ensimmäinen kiinalainen vastasi innoissaan:
- Me teimme sen!
Poliisi säpsähti ja jatkoi:
- Millä tavalla te murtauduitte sisään?
Toinen kiinalainen sanoi ylpeästi:
- Haarukalla ja veitsellä!
Poliisi huokaisi syvään ja totesi:
- Taidan viedä koko joukon vankilaan.
Kolmas kiinalainen huudahti iloisesti:
- Minä ensin!
Mistä lapset saavat kaiken sen energiansa?
- Ne imevät sen vanhemmistaan.
Jos pyörän satula on vinossa tai säädetty muuten huonosti, voi todeta satulan olevan:
- Päin persettä.
Oletko aina miettinyt, miksi tyypit sanovat “ken tietää“ ?
Vaikka ei Keniltä ikinä kuitenkaan kysytä sit mitään.
Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.
Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.
Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.
Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.
Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.
Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.
Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.
Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:
- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.
Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:
- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!
Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.
Espanjassa on vanha perinne, että aina härkätaistelun jälkeen kaupungin pormestarille tarjoillaan härän kiveksiä.
Eräänä päivänä härkätaistelun jälkeen pormestari ihmetteli tarjoilijalle:
- Hassua, kylläpä nämä kivekset olivat tänään pieniä.
Tarjoilija vastasi:
- Herra pormestari, tänään härkä voitti.
Miten saada tyhmä sanomaan “on“ -sana väärinpäin?
- No?
- Sinä juuri sanoit sen.











