Kuuromykän pariskunnan riita

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Vaimo huusi miehelleen:
- Senkin apina!

Mies vilkaisi kenkäkaappiin ja vastasi:
- Itse olet tuhatjalkainen.

Ostin tyttöystävälleni parane pian -kortin.
Hän ei ole sairas, mutta hän voi paremmin…

Mitä yhteistä on Aliaksella ja parisuhteella?
– Molemmissa toinen huutaa pää punaisena ja toinen koittaa ymmärtää, että mistä v*tusta on kyse.

Vanhempi pariskunta päätti viettää lemmekkään yön. Vaimo ajatteli piristää miestään ennen aktia striptease esityksellä.

Mies makasi sängyllä ja vaimo alkoi tanssahdella eroottisesti kysyen:
- Mitä kulta haluat minun ottavan ensin pois päältä?

Mies vastasi:
- Valot.

Milloin tietää olleensa kauan naimisissa?
Kun vaimossa ei ole muuta kiinteää kuin kulut ja miehessä ei muuta jäykkää kuin asenne.

Mies istui vaimonsa kanssa keskustellen niitä näitä ja jutun aiheeksi tuli jossain vaiheessa eutanasia.
Siihen varsin herkkään, elämän ja kuoleman rajamailla liikkuvaan aiheeseen mies totesi vaimolleen:

- “Lupaathan ettet päästä minua sellaiseen vihannesmaiseen tilaan, jossa elämäni on riippuvainen jostain sähköisestä laitteesta ja ravinnontarpeeni tyydytetään nesteillä. Jos näet minun olevan siinä jamassa niin lupaathan kytkeä elintoimintojani ylläpitävät laitteet pois päältä ja lopettaa nesteytyksen.“

Sanomatta mitään vaimo nousi, otti kaukosäätimen ja sulki television, sammutti internetin sekä tietokoneen ja kaatoi kaljan viemäriin...

Naimisissa oleva mies oli taas kerran vierailemassa “tyttöystävänsä“ luona.

Tyttö kujersi miehelle:
- Voisitko jo vihdoin ajaa tuon partasi pois. Haluaisin niin nähdä kauniit kasvosi.

Mies vastasi:
- En voi ajaa partaani pois. Tiedät hyvin, että vaimoni pitää parrastani.

Tyttö kujersi:
- Pliiiis, ajaisit nyt... Minun mielikseni.

No, mies antoi periksi ja ajoi partansa pois.
Aamuyöllä mies sitten palasi takaisin kotiinsa ja könysi vaimonsa viereen.

Vaimo kääntyi unenpöppörössä miehensä puoleen ja siveli tämän poskea ja huusi:

- Matti! Sinun pitää heti lähteä! Mieheni palaa liikematkaltaan juuri näillä minuuteilla!

Pariskunta oli juuri tullut saunasta ja mies antoi pyyhkeen valahtaa pois ja ihaili itseään hetken ajan peilistä.

Mies totesi mietteliäänä:
- Kylläpä on komeaa... Jos “Se“ olisi sentinkin pidempi, olisin jo kuningas!

Vaimo tokaisi:
- Ja jos se olisi sentinkin lyhyempi, olisit kuningatar.

Maatilan emäntä ja isäntä olivat olleet koko päivän heinätöissä pellolla ja kun ilta alkoi sarastamaan, oli aika palata kotiin.

Heinän tuoksu oli saanut isännän hormooneihin hieman vauhtia, joten siinä kun emännän perässä kotia kohti mentiin, tuumasi isäntä emännälle, samalla takamukseen läpäyttäen:

- Se tuo sinun perä on kuin leikkuupuimuri.

Saunan jälkeen kun sitten käytiin yöpuulle, ei isäntä vaan malttanut pitää näppejään erossa emännästä, vaan pyrki päästä tosihommiin.

Emäntä oli kuitenkin vielä hieman loukkaantunut isännän aiemmasta letkautuksesta ja totesi:

- Tsot tsot isäntä, ei sitä yhden oljenkorren takia koko leikkuupuimuria käynnistetä.

Vaimo syleili hellasti töistä palavaa miestään ja kuiskasi tämän korvaan:
- Kultaseni. Meitä on kohta kolme tässä perheessä.

Mies tähän innostuneena:
- Eihän. Ihan totta.

Vaimo:
- Juu. Vanhempani eroavat. Ja äitini muuttaa meille.

Naimisissa oleva mies ajatteli, että hän voisi antaa vaimolleen syntymäpäivälahjaksi
yllätyksen ostamalla hänelle rintaliivit. Hän meni sisään naisten kauppaa melko
peloissaan, mutta myyjätyttö otti komennon auttaessaan häntä.
Väri ja hinta oli nopeasti sovittu, mutta koon kanssa tuli ongelmia.

Myyjä:
- No, herra. Ovatko ne meloonin kokoiset? Kookospähkinän? Greipin? Appelsiinin?

Mies:
- Ei... Ei mitään sellaista.

Myyjä:
- Miettikää nyt herra. Täytyy olla jotain, joka muistuttaa vaimonne povea.

Mies mietti pitkään ja hartaasti ja sitten katsahti myyjään ja sanoi:
- Oletteko koskaan nähneet spanielin korvia?

Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.

Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..

Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.

Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.

Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!

Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.