Kuuromykän pariskunnan riita

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Maatilan emäntä ja isäntä olivat olleet koko päivän heinätöissä pellolla ja kun ilta alkoi sarastamaan, oli aika palata kotiin.

Heinän tuoksu oli saanut isännän hormooneihin hieman vauhtia, joten siinä kun emännän perässä kotia kohti mentiin, tuumasi isäntä emännälle, samalla takamukseen läpäyttäen:

- Se tuo sinun perä on kuin leikkuupuimuri.

Saunan jälkeen kun sitten käytiin yöpuulle, ei isäntä vaan malttanut pitää näppejään erossa emännästä, vaan pyrki päästä tosihommiin.

Emäntä oli kuitenkin vielä hieman loukkaantunut isännän aiemmasta letkautuksesta ja totesi:

- Tsot tsot isäntä, ei sitä yhden oljenkorren takia koko leikkuupuimuria käynnistetä.

Mies oli autuaasti unohtanut vaimon syntymäpäivän ja vaimo naama punaisena huutaa pihalla:

- PRKL, jos huomenaamuna autotallin oven edessä ei ole jotain uutta, punaista ja mistä neula nousee 5 sekunnissa nollasta sataan, niin kyyti on kylmää!

Seuraavana aamuna oven edessä oli pieni rusetilla varustettu laatikko, nainen avasi sen ja sisältä löytyi uusi punainen henkilövaaka.

Mies on edelleen kriittisessä tilassa...

Mies ja nainen katselivat sohvalla telkkaria.

Yhtäkkiä nainen kysyi:
- Vietäiskö tää makuuhuoneeseen?

Mies siihen:
- Eihän mulla olisi sitten sohvaa olohuoneessa?!

Morsiuspari vietti hääyötään hotellissa. Aamulla partaa ajaessaan mies viilsi leukaansa verta vuotavan haavan, ja kuivasi veren pyyhkeeseen.

Aamiaisella hotellin johtaja tuli ilmoittamaan, että pari sai hotelliyönsä ilmaiseksi.
Kun pari kysyi syytä, johtaja vastasi:
- Minä nähkääs löysin sen pyyhkeen sieltä roskakorista ja olen niin iloinen siitä, että vielä on kunniakkaita tyttöjä, jotka jaksavat odottaa hääyöhön asti.

40 vuotta myöhemmin samanen pariskunta yöpyy uudelleen samassa hotellissa.
Ennen aamiaiselle menoa vaimo ottaa lakanan ja niistää siihen.
Mies kysyy, että miksi noin teit.

Vaimo vastaa:
- 40 vuotta sitten sinä pelastit minun kunniani. Nyt on minun vuoroni pelastaa sinun maineesi!

Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.

Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.

Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.

Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..

.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.

Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.

Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!

Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.

Mitä eroa on ilotytöllä, rakastajattarella ja vaimolla?

Ilotyttö sanoo:
- Kovempaa, kovempaa!

Rakastajatar sanoo:
- Syvempään, syvempään!

Vaimo sanoo:
- Makuuhuoneen katto on maalattava.

Nainen katseli itseään peilistä ja valitti miehelleen rintojensa pientä kokoa.

Mies pääti piruilla vaimolleen ja sanoi:
- Jos haluat isommat rinnat ota vessapaperia ja hiero sitä rintoihisi joka ilta.

Vaimo miehelleen:
- Eihän nyt tuo voi toimia!

Mies:
- Hyvinhän se toiminut sun perseellesikin.

Vaimo kysyy mieheltään:
- Mikset halua minua enää?

Mies vastasi:
- Siihen on kaksi syytä.

Vaimo:
- No mitkä?

Mies:
- Sinä ja eräs toinen nainen.

Mies toi vaimolle kukkia kotiin.

Vaimo kysyi:
-Pitääkö nyt sitten olla viikko perse pystyssä?

Mies vastasi:
- Ei, kaipa talosta nyt joku maljakko löytyy.

Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.

Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..

Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.

Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.

Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!

Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.