


Yhteistyökumppanin mainos:


Miehen vaimo oli sairaalassa synnyttämässä.
Kuinkas ollakaan lapsia tulikin jopa kolme.
Mennessään katsomaan vaimoaan mies leuhki hoitajalle että hänellä se on sellainen pyssy housuissa että kyllä tapahtuu.
Hoitaja totesi tähän:
- Pitäisikö sinun välillä nuohata se, sillä kaikki lapset ovat mustia.
Aviopari valmistautui nukkumaanmenoon.
Mies toi vaimolle yöpöydälle lasillisen vettä ja Panadolin.
Vaimo:
- Mikä tämä on?
Mies:
- Se on Panadol, sinun päänsärkyysi.
Vaimo:
- Mutta eihän minulla ole päänsärkyä.
Mies:
- Ai, eikö?
- Lähdetkö käveleen?
- ...
- ...
- ...
- ...
- Lähde käveleen!
Anna nyt, mies mankui vuoteessa vaimoltaan.
– “Enkä anna. Sitä säästetään perhejuhlia varten“, sanoi vaimo.
– “Kuule, antaisit nyt. Mulla on niin perskeleen paha olo.“
– “Sen siitä saa, kun sillä lailla ryyppää. Krapula on sinulle ihan oikein.“
– “Anna nyt“, mies jatkoi vonkaamistaan.
– “Minä en enää jaksa sinun kanssasi. Ota sitten, omapa on asiasi.“
Mies ryntäsi riemuissaan jääkaapille, avasi huushollin ainoan samppanjapullon ja kuului valtava pamaus, kun korkki lensi kattoon.
Silloin kuului lastenhuoneesta moittiva ääni:
– “Olisit vaan antanut sille, mutsi. Nyt se meni ja ampui itsensä!“
Viime vuonna Pertti ei tiennyt mitä ostaa vaimolleen joululahjaksi.
Vaimo antoi mielestään hyvän vihjeen:
”Olisi kiva jos tossa autotallin edessä olisi minulle sellainen lahja, joka menee nollasta sataan alle viidessä sekunnissa!”
Aattoaamuna vaimo löysi pienen paketin autotallin edestä.
Hän avasi sen ja siellä oli upouusi henkilövaaka.
... Pertti pääsi sairaalasta pääsiäisenä.
Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.
Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..
Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.
Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.
Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!
Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.
Vaimo:
- Aita on rikki, viitsitkö korjata?
Mies:
- Vittu mä mikään timpuri ole!
Seuraavana päivänä vaimo:
- Pesukone ei toimi, viitsitkö katsoa?
Mies:
-Vittu mä mikään sähkömies ole!
Seuraavana päivänä aita oli korjattu, pesukone toimi. Mies kysyi:
- Kuka ne korjasi?
Vaimo vastasi:
- Naapurin Jarmo.
Mies:
-Paljonko tahtoi?
Vaimo:
-Ei mitään! Sanoi anna pullaa tai pillua!
Mies:
- Sä sitten teit pullaa?
Vaimo:
-Vittu mä mikään leipuri ole!
Maatilan emäntä ja isäntä olivat olleet koko päivän heinätöissä pellolla ja kun ilta alkoi sarastamaan, oli aika palata kotiin.
Heinän tuoksu oli saanut isännän hormooneihin hieman vauhtia, joten siinä kun emännän perässä kotia kohti mentiin, tuumasi isäntä emännälle, samalla takamukseen läpäyttäen:
- Se tuo sinun perä on kuin leikkuupuimuri.
Saunan jälkeen kun sitten käytiin yöpuulle, ei isäntä vaan malttanut pitää näppejään erossa emännästä, vaan pyrki päästä tosihommiin.
Emäntä oli kuitenkin vielä hieman loukkaantunut isännän aiemmasta letkautuksesta ja totesi:
- Tsot tsot isäntä, ei sitä yhden oljenkorren takia koko leikkuupuimuria käynnistetä.
Milloin tietää olleensa kauan naimisissa?
Kun vaimossa ei ole muuta kiinteää kuin kulut ja miehessä ei muuta jäykkää kuin asenne.
Ostin tyttöystävälleni parane pian -kortin.
Hän ei ole sairas, mutta hän voi paremmin…











