Lääkäri menetti lempipotilaansa

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Matti suunnitteli isona ryhtyvänsä lääkäriksi ja hän onnistuikin pääsemään lääkärikoulun pääsykokeisiin. Hän päätti harjoitella tuleviin kokeisiin vaimonsa kanssa.

Vaimo tenttasi Mattia:
- Mikä seuraavista ei kuulu luetteloon: yksi, kaksi, konnankoukku, kolme, neljä, viisi, kuusi?

Matti mietiskeli ja lopulta vastasi:
- Se on tietysti kuusi! Kuusihan on puu.

Vaimo:
- Oikein! Onnittelut lääkärikouluun pääsyn johdosta!

Sydänkirurgi sai potkut
– Häneltä tuli jatkuvasti huonoa läppää.

Lääkärin joulu meni pilalle kun kotona viemäri tukkeutui. Hän soittaa putkimiehelle ja pyytää tätä apuun.

Putkimies ihmeissään puhelimessa:
- Mutta nythän on jouluaatto. Ei tässä jouda nyt viemärihommia tekemään.

Lääkäri vihaisena:
- Entä sitten? Jos te sairastutte, minä tulen heti välittämättä siitä, mikä on päivä tai kellonaika.

Putkimies tuli puolen tunnin kuluttua, tiputti viemäriin pari pientä tablettia ja sanoi:
- Jollei se noista parane, soittakaa uudestaan pyhien jälkeen.

- Yleistilaltaan kohtalaisen hyvä nainen.

- Seurannassa potilas lämpenee.

- Asiallisesti vastaileva hyvin artikuloiva mies. Puhaltaa 4.09 promillea.

- Kaksi viikkoa lyöty takaraivoon kirveellä.

- Tulosyy: Kaatunut, oikea nilkka humalassa.

- Potilas kertoo, että puoliso hyppinyt rintakehän päällä potilaan maatessa lattialla mahallaan.

Eräs perisavolainen synnytyslääkäri kertoi kollegalleen erikoista kokemustaan.

Lääkäri kertoi:
- Kerran vastaanotolle oli tullut mustalaisrouva. Huomasi, että kaikki oli muuten kunnossa, mutta lapsi oli syntymässä väärinpäin. Eipä siinä muuta kuin mitä yleensä tehdään: Käännettiin lapsi toisinpäin.

Toinen lääkäri totesi:
- Harva sitä on päevystysvuoron lomassa kiäntännä rommaanin.

Lääkäri:
- En ole varma sairautenne syystä. Voi johtua alkoholista. 

Potilas:
- Voin kyllä tulla takaisin, kun olette selvinpäin!

Oli tauon aika kansainvälisessä sairaalassa ja lääkärit istuivat yhdessä kahvihuoneessa.

Englantilainen lääkäri kehuskeli:

- Olemme niin fiksuja, että siirsimme potilaalle sydämen ja hän pystyi toimimaan kunnolla muutaman kuukauden!

Saksalainen lääkäri vastasi:

- Se ei ole mitään. Maamme on niin edistynyt, että pystyimme korvaamaan miehen selkärangan ja muutaman viikon kuluttua hän pystyi kävelemään!

Venäläinen lääkäri keskeytti heidät:

- Maani on teidän kaikkien yläpuolella. Potilaani tarvitsi kokonaisvaltaisen aivojen siirron ja muutaman päivän kuluttua hän pystyi kävelemään ja löytämään työpaikan.

Amerikkalainen lääkäri tuli sisään ja sanoi:

- Mepä olemme älykkäimpiä ihmisiä. Hoidimme nimittäin miestä, jolla ei ollut sydäntä, selkärankaa tai aivoja, ja hänestä tuli presidenttimme yhdessä yössä!

Mies meni psykiatrille ja valitti että kun häntä niin pelottaa.

Psykiatri:
- No mikä pelottaa?

Mies:
- Pelkään, että kana syö minut.

Psykiatri:
- Eihän toki, miksi niin luulet?

Mies:
- No koska minä olen siemen niin kana voi syödä minut ja pelkään kauheasti koko ajan.

Psykiatri:
- Et sinä ole siemen vaan ihminen, joten sinulla ei ole mitään pelättävää. Kas tässä kotiharjoituksia, tee nämä ja tule viikon päästä uudestaan käymään.

Mies tuli viikon päästä sitten uudestaan ja kertoi, että harjoitusten avulla hän oli vihdoinkin ymmärtänyt, että hän on ihminen eikä siemen. Mutta silti hän jatkuvasti pelkäsi, että kyllä se kana hänet vielä popsii poskeensa.

Psykiatri ihmetteli että miksi mies vieläkin pelkäsi.

Mies:
- No vaikka minä olenkin ymmärtänyt, etten ole siemen vaan ihminen, niin mistä se kana sen tietäisi?!

Mitä lukee kirurgin ovessa?
- Ma-su auki.

- Tohtori, paljonko elinaikaa minulla on jäljellä?
- Kymmenen.
- Vuottako? Minähän ehdin tehdä siinä ajassa vaikka mitä!
- Yhdeksän... Kahdeksan...

Kirurgi potilaan vieressä:
- Rauhoitu Pekka, se on vaan pieni rutiinileikkaus.

Potilas totesi:
- Ei minun nimeni ole Pekka?!

Siihen kirurgi:
- Tiedän. Se on minun nimeni...

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.