


Yhteistyökumppanin mainos:


Virtanen, nuori ja menevä lääkäri, oli muutamankin kerran erehtynyt liian läheisiin tekemisiin kauniimpaa sukupuolta edustavien potilaidensa kanssa.
Ajoittain asia vaivasi Virtasta, mutta silloin pieni ääni sisimmässä vakuutteli:
- Kaikillehan näin on käynyt. Aikuisiahan me ollaan. Ja eihän siitä haittaakaan ole ollut. Mielelläänhän ne naisetkin on mukana olleet. Mitäpä se haittaa.
Yleensä Virtanen onnistui sen vielä pienemmän äänen hiljentämään. Sen, joka jutteli:
- Virtanen, sä oot jumalauta patologi...
Isäntämies oli käynyt Venäjällä ja oli sitten varmuuden vuoksi käynyt HIV testeissä. Hän meni sitten kuulemaan testituloksia.
Lääkäri:
- Teiltä löytyi HIV-virus eli teillä on AIDS, olisiko tästä kysyttävää?
Isäntämies:
- No eipä oikeastaan...
Lääkäri:
- Voitte kyllä kysyä muustakin, vastaan mielelläni.
Isäntämies:
- Noh, tietääkö tohtori mistä niitä immuunikatokorvauksia oikein haetaan?
Mies meni psykiatrille ja valitti että kun häntä niin pelottaa.
Psykiatri:
- No mikä pelottaa?
Mies:
- Pelkään, että kana syö minut.
Psykiatri:
- Eihän toki, miksi niin luulet?
Mies:
- No koska minä olen siemen niin kana voi syödä minut ja pelkään kauheasti koko ajan.
Psykiatri:
- Et sinä ole siemen vaan ihminen, joten sinulla ei ole mitään pelättävää. Kas tässä kotiharjoituksia, tee nämä ja tule viikon päästä uudestaan käymään.
Mies tuli viikon päästä sitten uudestaan ja kertoi, että harjoitusten avulla hän oli vihdoinkin ymmärtänyt, että hän on ihminen eikä siemen. Mutta silti hän jatkuvasti pelkäsi, että kyllä se kana hänet vielä popsii poskeensa.
Psykiatri ihmetteli että miksi mies vieläkin pelkäsi.
Mies:
- No vaikka minä olenkin ymmärtänyt, etten ole siemen vaan ihminen, niin mistä se kana sen tietäisi?!
Mielisairaalaan tuotiin potilas, joka kuvitteli olevansa Hitler. Hoitohenkilökunta mietti, mihin uusi potilas sijoitetaan.
Lääkäri oivalsi:
- No mutta hei. Meillähän on jo entuudestaan yksi potilas, joka myös kuvittelee olevansa Adolf Hitler. Laitetaan tämä uusi potilas samaan huoneeseen hänen kanssa.
Ja niin tehtiin.
Kuukauden kuluttua tuo potilas otettiin kuultavaksi.
Lääkäri kysyi:
- No, miten on mennyt, oletteko viihtyneet täällä?
Potilas:
- Kiitos, ihan hyvin.
Lääkäri:
- Entä kuvitteletko yhä olevamme Adolf Hitler?
Potilas:
- Ei, en. En minä ole Adolf Hitler. Minä olen Eva Braun.
Terveyskeskuksen päivystykseen saapui potilas, joka oli ollut ensimmäistä kertaa kalastamassa.
- Hän oli jäänyt heti koukkuun.
Sinkkumies meni lääkäriin ja sanoi:
- Lupaattehan ettette naura?
Lääkäri vastasi:
- En tietenkään naura. Olen ammattilainen. Kahdenkymmenen vuoden aikana en ole koskaan nauranut potilaalleni.
Mies sanoi huojentuneena:
- No hyvä juttu.
Mies riisui housunsa ja näytti pienimmän peniksen, jonka lääkäri oli koskaan kohdannut. Suunnilleen puolikkaan AAA-pariston kokoinen. Lääkäri ei kyennyt hillitsemään itseään, alkoi hihittää ja putosi lopulta tuoliltaan.
Viiden minuutin kuluttua lääkäri rauhoittui ja nousi takaisin jaloilleen.
Lääkäri sanoi kurkkuaan karautellen:
- Olen hyvin pahoillani, että kävi näin. Lääkärin kunniani kautta lupaan, että tämä ei toistu. Mikä olikaan ongelmanne?
Sinkkumies vastasi:
- Hyttynen pisti ja se on pahasti turvoksissa...
Nainen soittaa psykiatrille:
- Mieheni luulee olevansa ufo!
Psykiatri:
- No varataanpa aika. Huomenna kahdeltatoista?
Nainen:
- Sopii hyvin. Mihin hän voi laskeutua?
Miksi kutsutaan oikeuslääkäriä joka ei pysty puhumaan totta?
- Patologinen valehtelija
Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.
Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.
Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.
Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.
Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:
- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?
Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.
Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:
- Äiti, missä mun pesukinnas on!?
Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.
Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.
Potilas:
- En saa öitäni nukutuksi, herra tohtori.
Lääkäri:
- Pelkäättekö ehkä painajaista?
Potilas:
- En toki, hän nukkuu toisessa huoneessa.








