


Yhteistyökumppanin mainos:


Jurvalainen oli laihialaissulhasen kanssa iltäkävelyllä.
Morsian nuuhkaisi ilmaa ja mainitsi:
- Tulipa mielyttävä tuoksu tuolta grillikioskista.
Sulhanen nuuhkaisi myös ja totesi:
- No niimpä tuli.
Morsian jatkoi:
- Mites olisi... paluumatkalla...?
Sulhanen katsoi morsiantaan pilke silmäkulmassa ja vastasi:
- Taisitpa arvata ajatukseni...
Morsian laittoi silmät kiinni ja totesi:
- Niin.. Mmmhh!
Sulhanen:
- Oikein. Käymme paluumatkalla myös nuuhkimassa.
Mitä yhteistä on laihialaisella ja kasvissyöjällä?
- Kumpikaan ei halua maksaa.
Laihialaispoika innostui naimisiinmenosta niin, että meni ostamaan rasian hedelmäpastilleja!
Hääpäivän iltana hän sitten avasi sen, antoi morsialleen yhden, otti itse yhden, sulki rasian ja laittoi piironginlaatikkoon.
Sanoi sitten:
- Loput säästetähän kakaroolle.
Laihialainen emäntä kysyy isännältä:
- Paljonko kello on?
Johon isäntä:
- Se on saman verran kun eilen tähän aikaan, meillä kun kello pysähtyy vuorokaudeksi ettei se kulu.
Laihialle päätettiin rakentaa uimahalli jota varten järjestettiin kansalaiskeräys.
Kerääjä meni erääseen taloon tiedustelemaan lahjoituksia.
Isäntä mietti ja epäröi, mutta lopulta suostui:
- No, jos minä nyt tämän kerran annan pari ämpärillistä vettä.
Mistä tietää keväällä kottaraisparven nähdessään että menevät Laihialle
- Lentävät pönttö selässä.
Laihialainen makasi sienestysretken jälkeen kipeänä Vaasan sairaalan munuaisosastolla.
Ylistarosta kotoisin oleva vaimo mäkätti vieressä:
- Siitäs sait kun et raaskinut ostaa värillistä sienikirjaa.
Suuri laihialainen yritys järjesti työntekijöilleen kilpailun, jossa se lupasi 100 € palkkion parhaan säästövinkin keksineelle työntekijälleen.
Kilpailun voitti työntekijä, joka ehdotti palkkion puolittamista 50 euroon.
Millainen on laihialaisen partakone?
- Laitetaan ampiainen tulitikkulaatikkoon ja surrataan pitkin kasvoja.
Laihialaisisäntä tapasi kylän raitilla miehen, joka pelasti hänen poikansa hukkumasta Laihianjokeen.
– ”Sinäkö se pelastit poikani hukkumasta?”
johon pelastaja sitten vastasi:
– Juu, minä se olin.
Isäntä jatkoi sitten, että
–”Sitä minä vaan että missä sen pojan pipo on?”











