


Yhteistyökumppanin mainos:


Miksi laihialainen ei käytä suuntavilkkua autoilessaan?
- Koska haluaa säästää sähköä.
Laihialaispariskunta lomaili Alpeilla. Siellä heidät yllätti lumivyöry ja heidän mökkinsä hautautui hankeen.
Parin päivän kuluttua kuului koputusta:
- Täällä Punainen risti, onko siellä ketään?
Laihialaispariskunta vastasi:
- Menkää pois, olemme jo antaneet keräykseen rahaa.
Laihialaispoika innostui naimisiinmenosta niin, että meni ostamaan rasian hedelmäpastilleja!
Hääpäivän iltana hän sitten avasi sen, antoi morsialleen yhden, otti itse yhden, sulki rasian ja laittoi piironginlaatikkoon.
Sanoi sitten:
- Loput säästetähän kakaroolle.
Kaksi kaverusta joi pontikkaa Laihialla, kunnes yhtäkkiä paikalle tuli poliisi.
Poliisi sanoi:
- En pidätä teitä, jos annatte ne rahat, joilla tuon pontikan teitte.
Kaverukset olivat vaiti.
Poliisi:
- Eikö sana kuulu? Joudun pidättämään teidät.
Ensimmäinen kaveri totesi:
- Eihän me nyt niin suurta summaa oltaisi pontikkaa pantu. Me varastettiin noi kyläkaupalta.
Toinen kaveri:
- Niin, onneksi me ei taidettu kertoa, että kyläkaupan kauppias varasti noi pontikat sulta.
Miten tehdään Laihialainen kotikalja?
- Otetaan hiiva suuhun ja mennään kellariin käymään.
Laihialainen emäntä kysyy isännältä:
- Paljonko kello on?
Johon isäntä:
- Se on saman verran kun eilen tähän aikaan, meillä kun kello pysähtyy vuorokaudeksi ettei se kulu.
Vanha muori kertoi tyttärelleen, että hänen viimein toiveensa olisi, että hänen sukanvarteen säästämänsä rahat laitetaan hänen mukaansa hautaan.
Hautajaisissa arkku laskettiin hautaan ja muorin tytär heitti lompakon arkun päälle.
Tyttären sisko:
– Toteutit siis hänen toiveensa?
Tytär:
– Siirsin hänen rahansa omalle tililleni, mutta kirjoitin hautaan heittämääni lompakkoon shekkejä, joilla hän voi nostaa omat rahansa kun tarvitsee.
Pari laihilaista poikaa oli lääkärin vastaanotolla.
Lääkäri kysyi toiselta että mikä häntä vaivaa?
Poika kertoi nielaisseensa vahingossa kolikon.
Lääkäri kysyi sitten toiselta pohjalta minkä häntä vaivasi?
Hän vastasi että ”Se oli minun kolikko”.
Laihialaista syntyperää oleva liikemies oli lähdössä pariksi viikoksi matkoille ja käveli pankkiin anomaan 2 500 euron lainaa.
Pankin lainavirkailija sanoi että lainaa voidaan toki myöntää, mutta lainalle olisi oltava jonkunlainen vakuus tai takaus.
Liikemies kertoi että hänellä olisi uusi mersu parkkeerattuna pankin lähistöllä.
Pankin lainavirkailija tarkasti auton ja hyväksyikin auton lainan vakuudeksi.
Tämän jälkeen lainavirkailija ajoi auton pankin parkkihalliin turvalliseen säilytykseen.
Parin viikon kuluttua liikemies tuli matkoilta ja haki auton takaisin.
Liikemies maksoi pankille takaisin 2 500 euron lainan sekä 10 euroa korkoja kahden viikon ajalta.
Liikemiehen ollessa matkoilla lainavirkailija oli tutkinut liikemiehen tilitiedot ja huomannut että hänellä on pankki- ja arvo-osuustileillä miljoonien omaisuudet.
Lainavirkailija ei voinut peitellä uteliaisuuttaan ja kysyi että mihin ihmeessä noin rikas mies tarvitsee 2 500 euron lainan.
Liikemies vastasi tähän:
- Mihin muualle voi Helsingissä parkkeerata auton kahdeksi viikoksi 10 eurolla?
Miksi laihialaiset lapset menevät metsään jouluaattona?
- He katsovat toiko joulupukki kuusen alle lahjoja.








