


Yhteistyökumppanin mainos:


Laihialaisisäntä tapasi kylän raitilla miehen, joka pelasti hänen poikansa hukkumasta Laihianjokeen.
– ”Sinäkö se pelastit poikani hukkumasta?”
johon pelastaja sitten vastasi:
– Juu, minä se olin.
Isäntä jatkoi sitten, että
–”Sitä minä vaan että missä sen pojan pipo on?”
Laihialainen pariskunta oli voittanut loton päävoiton, useita miljoonia euroja.
Voiton jälkeen emäntä kysyi huolestuneena mieheltään:
- Mitä ihmettä me nyt tehdään noiden kerjuukirjeiden kanssa?
Isäntä vastasi:
- Eiköhän vaan jatketa ihan entiseen malliin. Vie ne kirjeet mennessäsi postiin!
Laihialainen ilotalossa:
- Mitä maksaa yksi meno-paluu?
Laihialainen kuoli ja omaiset lähetti kuolinilmoitusta lehteen:
- “Kauko Nuukala kuollut “
Laihian Sanomista kerrottiin omaisille, että ilmoitus on liian lyhyt. Siinä pitää olla vähintään viisi sanaa.
Pian tuli korjattu kuolinilmoitus:
- “Kauko Nuukala kuollut. Mopo myytävänä.“
Laihialainen oli matkalla ja yöpyi hotellissa.
Portieeri kantoi laihialaisen laukut ylös ja jäi käsi ojossa odottamaan juomarahaa.
Laihialaisen sydäntä raapaisi, mutta lopulta hän kaivoi taskunpohjiaan ja ojensi portieerille jotain ja sanoi:
- Tässä sinulle kahvikupiillista varten.
Portieeri kiitti, meni käytävään ja avasi siellä kouransa. Kädessä oli kaksi sokeripalaa.
Vanha muori kertoi tyttärelleen, että hänen viimein toiveensa olisi, että hänen sukanvarteen säästämänsä rahat laitetaan hänen mukaansa hautaan.
Hautajaisissa arkku laskettiin hautaan ja muorin tytär heitti lompakon arkun päälle.
Tyttären sisko:
– Toteutit siis hänen toiveensa?
Tytär:
– Siirsin hänen rahansa omalle tililleni, mutta kirjoitin hautaan heittämääni lompakkoon shekkejä, joilla hän voi nostaa omat rahansa kun tarvitsee.
Neljä laihialaista matkustivat junalla Vaasaan. He ostivat kuitenkin vain yhden matkalipun ja jakoivat hinnan neljään osaan. Junan lähdettyä he menivät sitten kaikki neljä junan vessaan.
Hetken kuluttua konduktööri koputti junan vessan ovea ja kysyi matkalippuja.
Yksi laihialaisista sitten työnsi junalipun junan vessan oven alta ja konduktööri leimasi lipun ja työnsi sen takaisin vessaan.
Kun Vaasasta lähdettiin paluumatkalle Laihialle yksi laihialaisista sanoi ettei tule enää mukaan vessaan vaan aikoo matkustaa ihan ilmaiseksi. Perillä Laihialla muut ihmettelivät kuinka hän oli pystynyt matkustamaan ilmaiseksi.
– Se oli helppoa. Menin koputtamaan junan vessan ovelle ja kysyin matkalippuja.
Laihialainen meni ostamaan kondomeita kioskista ja niitä olikin tarjolla monen värisiä.
Halvimmat kumit olivat mustia, joten nuukana miehenä hän osti niitä tusinan verran.
Hänen vaimonsa oli voittanut lehden arpajaisissa etelänmatkan ja siellä etelän lämmössä drinkkejä nauttien lomaromanssi roihahti tumman hurmurin kanssa.
Sitten oli edessä haikea kotiinpaluu ja elämä jatkui taas normaalisti.
Kului puoli vuotta ja vaimon vatsa alkoi pyöristyä ja aviomies oli ihmeissään... Maha kasvoi lisää ja synnytys oli pian edessä.
Vaimo synnytti terveen lapsen ja kaikkien ihmetykseksi poika olikin musta!
Kului muutamia vuosia ja poika osasi jo tivata isältään, miksi hän on musta, kun taas muut perheen lapset olivat valkoisia?
Isä sanoi:
- Mitä sinä minulle asiasta jankutat? Olisit vain tyytyväinen, se nimittäin oli 30 centistä kiinni, ettei sinusta olisi tuulut vihreää!
Laihian varuskunta tunnettiin nimellä:
- Nuukalaislegioona.
Millainen on laihialainen polkupyörä?
- Rengas saadaan tynnyrin vanteesta, runko haravasta ja ratti oravasta.











