Leipäjono Laihialla

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Laihialainen mies makasi tuskissaan vuoteessa ja teki selvästi kuolemaa.

Vaimo katseli häntä ivallisesti ja sanoi:
- Olisit ees tään kerran tuhulannut vitosen ja ostanu se nelivärise sienikirjan.

Laihialainen meni ostamaan kondomeita kioskista ja niitä olikin tarjolla monen värisiä.

Halvimmat kumit olivat mustia, joten nuukana miehenä hän osti niitä tusinan verran.

Hänen vaimonsa oli voittanut lehden arpajaisissa etelänmatkan ja siellä etelän lämmössä drinkkejä nauttien lomaromanssi roihahti tumman hurmurin kanssa.

Sitten oli edessä haikea kotiinpaluu ja elämä jatkui taas normaalisti.

Kului puoli vuotta ja vaimon vatsa alkoi pyöristyä ja aviomies oli ihmeissään... Maha kasvoi lisää ja synnytys oli pian edessä.

Vaimo synnytti terveen lapsen ja kaikkien ihmetykseksi poika olikin musta!

Kului muutamia vuosia ja poika osasi jo tivata isältään, miksi hän on musta, kun taas muut perheen lapset olivat valkoisia?

Isä sanoi:
- Mitä sinä minulle asiasta jankutat? Olisit vain tyytyväinen, se nimittäin oli 30 centistä kiinni, ettei sinusta olisi tuulut vihreää!

Sotilas:
- Tiesitkö että Laihialle on perustettu uusi joukko-osasto.

Toinen Sotilas:
- Älä ihmeessä, minkä niminen?

Sotilas:
- Nuukalaislegioona.

Laihialainen mies oli kuolemaisillaan ja hänen ainoa poikansa oli sairas vuoteen vieressä.
Mies pyysi kynttilää. Aikansa pengottuaan poika löysi kynttilän ja sytytti sen.

Poika huomasi että oli vielä jotakin tekemistä ja sanoi isälleen:
- Jos lähtö tuloo kun oon ulkona, niin puhalla kynttilä sammuksiin viimeisellä henkäyksellä.

Miten laihialainen laihduttaa?
- On syömättä.

Pari laihilaista poikaa oli lääkärin vastaanotolla.
Lääkäri kysyi toiselta että mikä häntä vaivaa?
Poika kertoi nielaisseensa vahingossa kolikon.
Lääkäri kysyi sitten toiselta pohjalta minkä häntä vaivasi?
Hän vastasi että ”Se oli minun kolikko”.

Miksi laihialaiset lapset menevät metsään jouluaattona?
- He katsovat toiko joulupukki kuusen alle lahjoja.

Laihian seurakunta myi pois vanhoja hautakiviä.
Virtasen isäntä osti yhden ja laittoi nimenmuutoshakemuksen maistraattiin.

Eräs laihialainen konsultti oli toiminut innokkaasti henkilökunnan vähentämiseksi monessa yrityksessä.

Kuolema korjasi hänet ennen aikojaan ja hautajaisia sitten pidettiin. Kun arkkua lähdettiin kantamaan ulos siunauskappelista, arkusta kuului koputusta ja heikko ääni kysyi:

- Mitäs miehiä te olette?
- Ollaanpahan vaan ruumiinkantajia.
- Montako teitä on?
- Kuusi, kuten aina.
- Kaksi pois, kyllä se menee neljälläkin.

Laihialaisisäntä soittaa pojalleen Ouluun pari päivää ennen joulua:
- En haluais millään pilata sinun jouluasi, mutta minun täytyy kertoa sinulle, että äitisi ja minä olemme päättäneet erota. 45 vuoden kärsimys saa riittää...

Poika huutaa luuriin:
- Mitä sinä puhut isä?

Isä:
- Ei me tulla toimeen enää keskenämme enkä minä jaksa puhua siitä sen enempää. Soita siskollesi Helsinkiin ja kerro uutinen, minä en jaksa.

Poika soittaa siskolleen, joka suorastaan räjähtää puhelimeen:
- Ei ikinä, ei ne saa erota. Minä otan tämän hoitaakseni.

Tytär soittaa välittömästi isälleen ja sanoo määrätietoisesti:
- Isä, ette te saa erota! Älkää tehkö mitään ennen kuin tulemme!

Isä sulkee puhelimen ja kääntyy vaimonsa puoleen:
- Se on järjestetty. Molemmat tulee tänne jouluksi ja maksavat matkan itse.