


Mainos:


Oli öky talo ja siellä pahankurinen akka, sekä väkeviin menevä isäntä.
Kerran kun isäntä oli tulossa kännissä kotiin, niin hän arveli akan taas olevan kaulimen kanssa vastassa.
Koska isäntä tiesi mitä taas oli tulossa, niin hän meni talliin, otti hevosen ja vei sen oven eteen. Isäntä koputti oveen ja kun akka aukaisi oven, niin hevonen potkaisi niin, etttä akka lensi talon takaikkunasta pihalle ja kuoli.
Hautajaisissa sitten pappi ihmetteli kun seurasi leskeksi jäänyttä isäntää. Nimittäin kun isäntä kätteli surunvalittajia, toisille niistä isäntä vain nyökkäsi ja toisille hän puisti päätä.
Pappi kysyi mistä moinen johtui, niin isäntä selitti, että toiset ottivat kovasti osaa suruun, mutta toiset taas kysyvät, että onko hevonen myytävänä.
Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.
Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.
Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.
Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.
Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.
Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.
Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.
Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:
- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.
Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:
- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!
Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.
Vanha ukko istui puiston penkillä ja napsutteli koko ajan sormiaan.
Ohi sattui kulkemaan utelias mies, joka pysähtyi ja kysyi:
- Mitä te oikein teette?
Vanha ukko vastasi:
- Ettekö näe nuori mies, että tämä pitää oravat loitolla.
Mies sanoi ukolle:
- Herrajestas, eihän tässä puistossa ole yhtään oravaa.
Ukko vastasi:
- Siinäs näette, että napsuttelu toimii.
Mies oli ammatiltaan maanviljelijä ja uutta peltoa raivatessaan esteeksi oli tullut iso kivi, jonka keskelle hän oli kiviporalla porannut reiän räjäyttääkseen möhkäleen taivaan tuuliin.
Hän meni pellolle nallien ja dynamiittipötköjen kanssa ja mukana oli hänen keskenkasvuinen poikansa.
Isä putsasi reiän ja työnsi kepillä dynamiitit ja nallin kiven sisään ja sitten hiekkaa reiän tukkeeksi. Poika seurasi tarkasti isän toimia oppiakseen homman.
Isä antoi pojalle tulitikut ja näytti sytytyslangan pään mihin piti laittaa tuli juuri silloin, kun hän alkaa huutamaan, että ammutaan.
Poika sanoi isälleen:
- Joo ymmärrän...
“Ammutaan,ammutaan,ammutaan!“, isä huusi kurkku suorana ja juoksi sen minkä kintuista lähti ladon taakse suojaan. Poika juoksi hädissään isänsä perään.
Meni minuutti ja toinenkin, eikä pamausta kuulunut...
Isä lopulta kysyi pojaltaan:
- Saitko sinä tulen siihen lankaan?
Poika vastasi:
- En minä ehtinyt...
Mitä pyromaani teki, kun tulitikut loppuivat?
- Poltti päreensä.
Mistä tunnistaa venäläisen käärmetutkijan?
- Hän on kyyryssä.
Spice Girls kootaan uudelleen!
Victoria ei ole mukana tällä kertaa, mutta tilalle tulee Aira Samulin.
Maustenimeksi otetaan Old Spice.
Mistä italialaisesta ruoasta verovirkailijat tykkäävät?
- Veronalaisesta padasta!
Neil Armstrongin tunnetut ensimmäiset sanat kuussa tietänee jokainen.
Vähemmän tunnettua on se mitä Neil sanoi seuraavaksi:
- Good luck mr. Gorsky.
Asiasta kysyttiin Neil:iltä moneen kertaan ja Neil kieltäytyi vastaamasta, kunnes vähän ennen kuolemaansa lopulta paljasti mitä tarkoitti.
Neil Asui aikanaan lapsena Gorskyn pariskunnan viereisessä talossa ja kuuli kerran pariskunnan railakkaan riidan avoimesta ikkunasta ja rouva Gorskyn huutavan miehelleen:
- Voit unohtaa kaikki aviolliset nautinnot kunnes tuo naapurin kakara kävelee kuussa!
Lapissa oli kova pakkastalvi, toimittaja aamukahvilla soitteli ja kyseli, miten kova pakkanen missäki on.
Soitti ensin Muonion Matille, ja kysy paljoko on pakkasta?
- Miinus 52 astetta, kuulu vastaus.
Sitten toimittaja soitti Enontekiölle Aslakille:
- Paljonko sitä teillä on pakkasta?
Aslak:
- Nah, ootappako mie katton... Miinus viistoista astetta.
Toimittaja ihmetteli että miten se on mahollista, kun kerta Muoniossaki on -52 astetta?
Aslak tuumasi:
- Nah, onkhan niillä Muoniolaisilla net mittarit sithen ulkhona?











