


Yhteistyökumppanin mainos:


Eräs perisavolainen synnytyslääkäri kertoi kollegalleen erikoista kokemustaan.
Lääkäri kertoi:
- Kerran vastaanotolle oli tullut mustalaisrouva. Huomasi, että kaikki oli muuten kunnossa, mutta lapsi oli syntymässä väärinpäin. Eipä siinä muuta kuin mitä yleensä tehdään: Käännettiin lapsi toisinpäin.
Toinen lääkäri totesi:
- Harva sitä on päevystysvuoron lomassa kiäntännä rommaanin.
Mies meni lääkäriin. Lääkäri kysyi mikä vaivaa. Mies alkoi luettelemaan:
- Aina kun aamulla nousen ylös, oikeassa takareidessä tuntuu ihan kun olisi kastunut, vaikka kädellä kokeillen on ihan kuiva. Lisäksi maksan tienoilla tuntuu ikäänkuin puukonpisto silloin tällöin. Joka ilta tulee ihan yhtäkkiä hirveän kuuma ja hiki valuu, vaikka istun paikallani ja huoneenkin lämpö on vakio. Sen lisäksi korvat alkavat välillä ihan yhtäkkiä soimaan tosi voimakkaasti, sellainen häiritsevä vinkuminen, ikäänkuin tinnitus, joka sitten kuitenkin menee ohi. Mitähän tämä kaikki voisi olla?
Lääkäri vastaa:
- Joo. Tämä on klassinen esimerkki aivan uudesta sairaudesta nimeltään Luulomioosi. Kas tässä lääkkeeksi yksi aski Tic-Tac-pastilleja. Otatte näitä aina kun oireita ilmenee.
Potilas:
- En saa öitäni nukutuksi, herra tohtori.
Lääkäri:
- Pelkäättekö ehkä painajaista?
Potilas:
- En toki, hän nukkuu toisessa huoneessa.
Mitä kynekologi sano ruokatunnin jälkeen?
- No mihis vittuun sitä jäinkään...
Mitä lääkäri sanoi punastuneelle erektiovikaiselle miespotilaalle?
- On tainnut mennä veri väärää nuppiin.
Lääkäri soitti potilaalle ilmoittaakseen sattuneesta hoitovirheestä:
- Määräsin teille ripuliin vahingossa masennulääkettä.
Potilas:
- Joo ihmettelinkin, kun on ollut kaksi tuntia paskat housussa, eikä vituta yhtään!
Mies valitti lääkärille:
- Tällä hirveälle nykivälle elohiirelle mun oikeassa silmässä, on pakko tehdä jotain!
Lääkäri vastasi tyynesti:
- No se on täysin vaaraton vaiva. Eihän sitä edes huomaa.
Mies:
- Jaa ei vai? Aina kun menen kiskalle ostaan ässäarpoja, niin ne antaa mulle paketin kondomeja
Mies meni psykiatrille ja valitti että kun häntä niin pelottaa.
Psykiatri:
- No mikä pelottaa?
Mies:
- Pelkään, että kana syö minut.
Psykiatri:
- Eihän toki, miksi niin luulet?
Mies:
- No koska minä olen siemen niin kana voi syödä minut ja pelkään kauheasti koko ajan.
Psykiatri:
- Et sinä ole siemen vaan ihminen, joten sinulla ei ole mitään pelättävää. Kas tässä kotiharjoituksia, tee nämä ja tule viikon päästä uudestaan käymään.
Mies tuli viikon päästä sitten uudestaan ja kertoi, että harjoitusten avulla hän oli vihdoinkin ymmärtänyt, että hän on ihminen eikä siemen. Mutta silti hän jatkuvasti pelkäsi, että kyllä se kana hänet vielä popsii poskeensa.
Psykiatri ihmetteli että miksi mies vieläkin pelkäsi.
Mies:
- No vaikka minä olenkin ymmärtänyt, etten ole siemen vaan ihminen, niin mistä se kana sen tietäisi?!
Mikä on meteorologin ja gynegologin ero?
Meteorologi katsoo ylös ja sanoo ”voi vittu mikä taivas”.
Gynegologi katsoo alas ja sanoo ”voi taivas mikä vittu”.
Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.
Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.
Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.
Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.
Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:
- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?
Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.
Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:
- Äiti, missä mun pesukinnas on!?
Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.
Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.








