


Yhteistyökumppanin mainos:


Sanna Marin pääsi Tampereen kaupungin toimistoon kesätöihin. Eräänä aamuna hän seisoi paperinivaska kourassaan onnettoman näköisenä paperisilppurin luona kun eräs työkaveri kulki ohi.
Työkaveri kysyi Sannalta:
- Tarttetko apua?
Sanna:
- Miten tää laite toimii?
Auttavainen kaveri työnsi paperit silppuriin, painoi nappia ja sanoi:
- Se on nääs näin yksinkertaista.
Sanna katsoi laitteen rouskutusta ihmetyksestä ymmällään ja kysyi:
- Upeeta! Kysysin vielä, miten saa noista papereista pomolle kopion?
Ulkopolitiikkaa johtaa rikolliseksi todennettu henkilö.
Sisäpolitiikkaa johtaa huumeiden julkinen kannattaja.
Ja koko hallitusta johtaa valheista useasti kiinni jäänyt henkilö.
Sipilän hallitus lupasi jakaa työttömien määrän puolella ja kansa hurrasi!
Mutta muuan matemaatikko alkoi epäillä ja suoritti seuraavan jakolaskun:
- 232 000 : 0,5 = 464 000.
Mitä eroa on entisajalla ja nykypäivällä?
- Entisaikaan mielipuolet kulkivat ambulanssilla ja pakkopaidassa. Nykyään he kulkevat yksityiskoneilla, limusiinilla ja pitävät hienoja pukuja. Lisäksi heitä kutsutaan valtionpäämiehiksi
Härmäläinen isä sanoi yli 30-vuotiaalle pojalleen:
- Olis sun jo aika mennä naimisiin.
Poika vastasi:
- Kihloossa ollaan ja naimisiin mennään kahren viikon päästä.
Isä uteli:
- Ja kuka se sun valittusi on?
Poika:
- Naapurin Petteri.
Isä huusi kauhuissaan:
- Ja et perkele mene, se on demari!
Kekkonen meni lähimpien alaistensa kanssa ravintolaan.
Tarjoilija:
- Mitäs presidentille saisi olla?
Kekkonen:
- Talon pippuripihvi, kiitos.
Tarjoilija:
- Entäs kasvikset?
Kekkonen:
- Kasvikset ottaa saman.
Mikä on Suomen huonoin cocktail?
- Sekaisin Marinista
Annika Saarikko käski kansalaisten kiristää vyötään,
jotta hän voisi jatkaa oman vyön löysyttämistä.
Petteri Orpolta kysyttiin, miksi valtion menoja ei leikata, kun kerran valtion tulot pienenevät. Orpo vastasi:
- Kuulkaa nyt, tämä on politiikkaa eikä todellista elämää!
Pääministeri Sipilä vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki.
Sipilän ohittaessa potilasta, tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!
Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.
Sipilä pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?
Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.











