Maailman tilanne huolettaa

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

- “Herra vääpeli, voinko vaihtaa kengät?“ kysyi alokas.
- “No mahtuuko niihin villasukka?“ kysyi vääpeli.
- “Mahtuu“, vastasi alokas.
- “Mahtuuko niihin toinen villasukka?“ kysyi vääpeli.
- “Mahtuu“, vastasi alokas.
- “No mitä helvetin vikaa niissä sitten on?“ kysyi kiivastunut vääpeli.
- “No, herra vääpeli, sinne pitäisi mahtua jalkakin“, vastasi alokas.

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.

Kenraali tuli tarkastuskäynnille maastoharjoituksiin ja yhdestä teltasta kuului hirvittävää melua.

Kenraali meni teltalle ja kysyi:
- Saattekos te täällä kiljua heti aamusta?

Teltasta vastattiin:
- Ei herra kenraali, saamme aamulla vain teetä!

Pieni sotilaslentokone kuljetti kenraalia. Kun matka oli puolivälissä, kone alkoi äkkiä pudota jyrkästi.

Lentäjä ilmoitti:
-Moottori on rikki. Me putoamme!

Kenraali kauhistui:
- Eikä meillä ole laskuvarjoja, eikö mitään ole tehtävissä?

Lentäjä:
- Valitettavasti ei mitään.

Kenraali:
- Eikö yhtään mitään? Tekisin mitä tahansa...

Lentäjä:
- No hyvä on. Ottakaa housunne pois.

Kenraali totteli heti.

Lentäjä jatkoi:
- Nyt työntäkää ohjaussauva takapuoleenne.

Kenraali oli niin hädissään, että totteli.

Kenraali tuskaisena sovitellessaan ohjaussauvaa ahteriinsa:
- Auttaako tämä varmasti?

Lentäjä:
- Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä.

Mitä yhteistä on vauvoilla ja upseereilla?
- Kummatkin luulevat, että he saavat mitä tahtovat kun vain huutavat tarpeeksi kovaa.

Viisi korkea-arvoista upseeria oli matkalla sotaharjoituksiin. He huomasivat autonsa ikkunasta armeijan kuorma-auton, joka oli juuttunut liejuun.

Upseerit päättivät iskeä saappaansa saveen, kääriä hihansa ja auttaa auton takaisin kovalle maalle. Aikansa hikoiltuaan ja uurastettuaan he onnistuivatkin.

Yksi upseereista kysyi autonkuljettajalta:
- Olipa yllättävän raskasta! Mitä sinulla oikein on kyydissä?

Kuljettaja vastasi:
- Kolmisenkymmentä sotamiestä.

Taysin kyltymätön nymfomaani, venäläinen uusrikas leski ei saanut miehestä koskaan tarpeekseen. Hän kuuli, että suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää myös sängyssä.
Hän ei uskonut, mutta päätti kuitenkin kokeilla.

Suomalainen riisui asetakkinsa sängyn päätyyn ja aloitti rakkauden työt.
Kaksikymmentä varvia leski kesti ja sitten pyörtyi ensimmäisen kerran elämässään.
Herättyään aamulla tainnuksista, hän soitti palvelijansa ja kysyi minne suomalainen sotilas oli hävinnyt.

Palvelija vastasi:
- Se vetää käteen tuolla käytävällä.

Mikä on armeijan suosituin suklaapatukka?
- Mars, Mars.

Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä ja tämä hirmustui ja huusi:
- Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!

Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili.

Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
- No, korpraali Konttinen. Teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.

Konttinen vastasi:
- Minä se olin, herra vääpeli.

Alokkaiden tuvasta kuuluu illalla kamala mekkala.

Alikersantti saapuu tupaan ja huutaa:
- Alokas Salminen, kun sanomme hyvää yötä se tarkoittaa turpa kiinni! Onko sinulla jotain sanomista siihen?

Alokas Salminen vastaa:
- Hyvää yötä HERRA ALIKERSANTTI!