Mahdoton elohiiri silmässä

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Mitä kynekologi sano ruokatunnin jälkeen?
- No mihis vittuun sitä jäinkään...

Potilas epätoivoisena kysyi lääkäriltä:
- Olisiko unissakävelyyni jotain lääkettä? 

Lääkäri:
- Ei! Jos lopettaisit senkin, et harrastaisi liikuntaa ollenkaan!

Hullujenhuoneella oli lääkärikierros. Potilas Niukkanen istui huoneensa lattialla kattilankansi käsissä ja pörisi.

Lääkäri kysyi:
- No mitäs se Niukkanen touhuaa?

Niukkanen vastasi:
- Ajan autolla lappiin.

Toisella puolen huonetta istui potilas Mäkinen vetäen käteensä.

Lääkäri kysyi:
- Mitäs se Mäkinen siellä touhuaa?

Mäkinen vastasi:
- Panen sillä aikaa Niukkasen muijaa ku se on lapin reissulla!

- Teillä on erittäin korkea verenpaine, lääkäri kertoi potilaalle.
- Tiedän, se taitaa olla sukuvika.
- Isän vai äidin puolelta?
- Vaimon.
- Kuinka teidän korkea verenpaineenne voi johtua vaimonne suvusta?
- Teidän pitäisi tuntea joku siitä porukasta.

Mies meni lääkäriin kun tunsi olonsa huonoksi. Miestä tutkittiin ja lopulta lääkärin tulokset tulivat.

Lääkäri sanoi:
- Sinulla on enää aikaa elää 10…

Mies totesi huutaen:
- Mitä?! 10 minuuttia, vuorokautta, kuukautta, vuotta, mitä?

Lääkäri:
- 10, 9, 8, 7…

Ambulanssi ajoi metsään ja ensihoitaja meni säikähdyksestä shokkiin.

Ensihoitaja hoki:
- Soittakaa ambulanssi, soittakaa äidille! Puhkesi kumi...

Mies meni lääkärin vastaanotolle ja istahti lääkärin huoneessa olevaan tuoliin.

Ennen kuin mies kerkesi sanoa mitään vaivastaan, lääkäri tokaisi hänelle:
- Sinun pitäisi lopettaa masturbointi!

Johon mies vastasi huudahtaen:
- Ja minkäköhän takia?

Lääkäri:
- Jotta minä voisin alkaa tutkimaan vaivaasi.

Kirurgi potilaan vieressä:
- Rauhoitu Pekka, se on vaan pieni rutiinileikkaus.

Potilas totesi:
- Ei minun nimeni ole Pekka?!

Siihen kirurgi:
- Tiedän. Se on minun nimeni...

Potilas kysyy apteekissa:
- Voinko ottaa tämän lääkkeen ripulin kanssa?

Apteekkari:
- Kyllä voit, mutta se maistuu paremmalta veden kanssa.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.