Maria Ohisalon aivopieru

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Kuka on Wille Batmanin serkku?
- Wille Rydman.

Härmäläinen isä sanoi yli 30-vuotiaalle pojalleen:
- Olis sun jo aika mennä naimisiin.

Poika vastasi:
- Kihloossa ollaan ja naimisiin mennään kahren viikon päästä.

Isä uteli:
- Ja kuka se sun valittusi on?

Poika:
- Naapurin Petteri.

Isä huusi kauhuissaan:
- Ja et perkele mene, se on demari!

Mitä eroa on poliitikoilla ja pokerin pelaajilla?
- Viimeksi mainitut yleensä jäävät huijauksesta kiinni.

Eräs pitseria myy pitsaa nimeltä “Vaalilupaus“.

Siihen kuuluu täytteinä:
- kinkku, pekoni, kebab, herkkusieni, aurajuusto, ananas , oliivi ja sipuli.

Kun se tarjoillaan on siinä täytteenä vain pelkkää sipulia.

Sanna Marin voi todella huonosti herättyään edellisillan juhlien jäljiltä hirmuiseen päänsärkyyn. Hän painaa soittokelloa hälyttäen hovimestarinsa paikalle.

Sanna:
- James, kuka on oksentanut bilemekkoni rinnuksille?

Hovimestari vastaa:
- En osaa varmuudella sanoa, rouva pääministeri. Mutta epäilen kyseessä olevan sama henkilö, joka on paskonut teidän korkokenkiinne.

Mikä on poliitikon paradoksi?

- Puolet ammatista on puhumista asioista, joista ei tiedä mitään, ja toinen puoli vaikenemista siitä minkä tietää.

Nainen istui junassa ja pyysi vastapäätä istuvaa matkustajaa nostamaan hänen vasemman jalkansa istuimelle.

Naapuri ajatteli että nainen on jotenkin vammautunut ja auttoi naisen jalan hellästi penkille lepäämään. Avulias naapuri haki naiselle myös lehden, sekä vielä kahviakin, kun niitäkin pyydettiin.

Tuota passaamista jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes lopulta naapuri kysyi säälien, mikä naista oikein vaivaa.

Nainen vastasi:
- Minua? Ei mikään, minä olen vihervasemmistolainen.

Mitä Ana Risquetin isä sanoi kun Urpo Leppänen tuli pyytämään Anan kättä?

”Saat Anan, Urpo.”

Miksi Martti Ahtisaari ei voi keväällä käyttää ulkona verkkopaitaa?
- Pikkulinnut luulevat häntä talipalloksi.

Pääministeri Sipilä vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki.

Sipilän ohittaessa potilasta, tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!

Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.

Sipilä pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?

Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.