Märkä pieru

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Intiaanipäälliköllä oli ilmavaivoja hän pyysi miestä hakemaan lääkettä.

Mies meni apteekkiin sanoi myyjälle:
- Suuri päällikkö ei pierua.

Seuraavana päivänä mies tuli taas ja sanoi:
- Suuri päällikkö ei pierua.

Seuraavana päivänä lääkäri kysyi oliko lääke tehonnut, johon mies sanoi:
- Suuri pieru ei päällikköä!

Hieno rouva kulki hiljaisella kylätiellä ja pierupaukkuja tuli vähän väliä.

Kirkkoherra sattui kulkemaan perässä ja hänkin piereskeli häätarjoilun antimia.

Rouva säikähti kirkkoherran huomattuaan.

Johon kirkkoherra tuumasi:
- Ei se mitään kun piereksii, kunhan kukaan ei kuule ja pääse tietämään tätä meidän salaisuutta.

Blondi oli vuorilla vaeltamassa ja suutuksissaan huusi takaisin kaiulle:

- Älä sie kuule miulle rupie!

Kaiku:

- Ru pie ru pie ru pie ru pie ru...

Miksi lentoemäntä sai potkut?
- Hänellä oli aina ilmavaivoja.

Poika kysyi isältään:
- Isä, miten paljon pieru painaa?

Isä vastasi:
- Ei yhtään mitään.

Poika mietti hetken ja totesi lopulta:
- No sitten minulla on paskat housussa.

Miksi miehet pieree enemmän kuin naiset?
- Naiset ei sulje suutaan riittävästi, että painetta kasvaisi.

Pieru on ruuansulatuskanavan lahja ihmiskunnalle.

Luettelo yleisimmistä pieruista.

1. Tuhnu, äänetön, mutta mukavasti tuoksuva. Tuhnuttelia voi pysytellä porukassa tuntemattomana.

2. Sukupieru, rehellisin ja kovaäänisin pieru, saa usein aikaan naurunremakan. Kaikki saavat nauttia äänestä sekä aromeista.

3. Krapulapieru. Esiintyy usein juhlaillan jälkeen. Pieru on hyvin pieni lyhytkestoinen (poks) tai jopa äänetön. Eroaa Tuhnusta juuri koon perusteella sekä kestosta; Siinä missä tuhnussa saattaa pierua tulla pitkä ja hidas aromirikas kaasupurkaus, on krapulapieru lyhyt ja ytimekäs, kuiin pieni kaasuherne vilahtaisi ulos. Krapula pieru ei haihdu helposti isossakaan tilassa, se jää tahmeana, hyvin rikkaana ja vahvana tuoksuna ilmaan hyvin pitkäksi aikaa.

4. Märkäpieru. Tämä pieru sisältää kiintoainetta ja vettä yli kymmeneosan pierun tilavuudesta ja jätää jäljen housuihin. Ääni tunnistettava.

Minulla oli tapana yskiä julkisesti piilottaaksesi pieruni, mutta nyt pieren julkisesti piilottaakseni yskäni.

Naura ja maailma nauraa kanssasi.
Piere ja maailma lakkaa nauramasta.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Miten helpotus tavataan?
– P-I-E-R-U.

Nainen oli syönyt hernesoppaa ruokatunnilla ja kohta hänen vatsassaan alkoi kiertää ilkeästi.

Hän katsoi kadulla joka suuntaan eikä ketään ollut näkyvissä. Nainen antoi palaa ja päästi mahtavan paukun.

Juuri silloin tuli kulman takaa mies, joka kumarsi kohteliaasti ja sanoi:
- Oikein hyvä, neiti, tyytätkää vain kulmissa niin ei tule yhteentörmäystä!