Märkä pieru

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Taivaalta kuului pieru jos toinenkin. Kuka se oli?

- Minä.

- Kuka minä?

- Ilmalaiva!

Miksi on huono idea pieraista kirkossa?
Koska sinun täytyy istua omassa penkissäsi.

Miksi Saharassa haisee pahalle?
- Sinne on hukattu monta pierua.

Ulla meni ensin naisten vessaan, mutta jono oli aivan hirveän pitkä.

Hetken kuluttua Ulla ei pystynyt enää odottamaan, vaan päätti mennä miesten wc:hen.

Hänellä oli nyt niin kova pissahätä, ettei hän voinut enää pidättää. Hän veti mekkonsa korviin, kyykistyi pisuaarin ylle ja alkoi virtsata.

Miehet käymälässä eivät olleet uskoa silmiään. Kukaan heistä ei ollut nähnyt mitään vastaavaa eläissään.

Kun Ulla oli pissannut, miehet seisoivat edelleen ja tuijottivat häntä. Silloin Ulla päästi valtavan pierun! Isoimman, minkä kukaan miehistä oli koskaan kuullut.

Kun Ulla huomasi miesten nyt vieläkin hämmästyneemmät ilmeet, hän hymyili ja sanoi:

- Mitä? Tekin ravistatte munanne, kun olette valmiita. Joten puhallanhan toki minäkin itseni kuivaksi!

Eräs lihava mies meni kutsuille. Häntä rupesi pierettämään kamalasti. Mies huomasi sohvan, jonka alla makasi koira. Mies ajatteli, että jos hän menisi istumaan sohvalle ja pieraisisi sitten. No hän istahti ja pieraisi. Kutsujen emäntä sanoi:
- Musti!
Mies ajatteli, että tämähän oli hyvä. Pieru pantiin koiran syyksi. Mies pieraisi uudestaan, vähän kovempaa. Isäntä huusi:
- Musti!
Mies pieraisi vielä kerran, todella lujaa. Emäntä huusi:
- Musti! Tule alta pois ennen kuin se mies paskoo sun päälle!

Minä en piereskele.
Kuiskailen vain housuihini...
Ja joskus jopa huudan!

Mies ja nainen olivat juuri menneet naimisiin ja lähtevät kirkosta ajelemaan reellä kohti miehen kotia.

Tovin matkaa taitettuaan päästää hevonen mojovan pierun.
Isäntä siihen tyynesti: ”Ensimmäinen”.

Muutaman kilometrin jälkeen päästää hevonen toisen pierun ja
isäntä siihen virkkoo: ”Toinen!”.

Matka jatkuu kunnes hevonen pieraisee kolmannen kerran.
Silloin isäntä sanoo: ”Kolmas kerta!”

Pysäyttää reen, ottaa kirveen huovan alta ja lahtaa hevosen siihen paikkaan.

Morsian katsoo touhua kauhuissaan ja moittii miestä: ”Ootko tullu aivan hulluksi.. tappaa nyt hyvä hevonen tuolla tavalla! Ei se ollu mitään pahaa tehnyt, hevosparka”.

Isäntä katsoo vaimoaan tovin ja vastaa syvällä rintaäänellä:
”Ensimmäinen!”.

Minkä takia pierussa on äänen lisäksi haju?
– Se on kuuroja varten.

Jos pierut eivät jostain syystä haise.
Voit laittaa ne yöksi aromipesään kypsymään.