Matikan numero

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Koulussa puhuttiin terveellisestä ruoasta.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kalle, millainen suhde sinulla on ruisleipään?

Kalle vastasi:
- En ota kantaa.

Pikku-Kalle tuli äidin kanssa kaupasta.

Kalle supatti isälle:
- Et ikinä arvaa mitä kauppias sanoi äidille. Jos annat vitosen niin kerron.

Isä kaivoi lompakostaan vitosen Kallelle ja sanoi:
- No, mitä se sanoi kerro nyt.

Kalle vastasi:
- Se sanoi, että jauheliha on tarjouksessa.

Pikku-Kalle oli taas kerran tehnyt kolttosia vanhemmilleen ja sotannut tahallaan mutaisilla kengillään koko eteisen lattian.

Isä suuttui tästä ilkityöstä kovasti ja kuritti poikaansa sen mukaisesti.

Isä heltyi kuitenkin ja sanoi Kallelle:
- Kuritan sinua, koska rakastan sinua.

Pikku-Kalle vastasi:
- Kunhan kasvan isommaksi, niin saat tuntea vastarakkauttani.

Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.

- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.

Pikku-Kalle tuli maitokaupasta kantaen useaa maitotölkkiä sylissään.

Pikku-Kallen isä kysyi:
- Miten sinä jaksat kantaa noin painavia maitotölkkejä?

Pikku-Kalle vastasi:
- Nämä ovat KEVYTMAITOA!

Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi:
- Isä, opin tänään koulussa monta uutta sanaa.

Isä kysyi:
- Oliko teillä äidinkieltä?

Pikku-Kalle:
- Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen.

Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. Pikku-Ville ihaili palloa.

Kalle sanoi:
- Saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi.

Pikku-Ville vastasi:
- Sopii.

Yksi muna...läts...kaksi munaa...läts...

Pikku-Ville:
- No, iske se kolmas jo!

Pikku-Kalle:
- Empäs, menettäisin palloni.

Pikku-Kalle kuuli surullisia uutisia, että ukki oli kuollut.

Pikku-Kalle kysyi isältään:
- Isä, missä ukki nyt on?

Isä mietti hetken ja vastasi:
- Siellä, minne me kaikki vielä menemme. 

Pikku-Kalle:
- Hienoa! Odottaako ukki meitä Linnanmäellä?

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Koulussa oli uskonnon tunti ja opettaja pyysi oppilaita piirtämään kuvan, mikä liittyy johonkin Raamatun kertomukseen.

Ei mennyt kuin puolituntia ja Pikku-Kalle vei valmiin piirustuksensa opettajalla.

Opettaja katseli piirustusta tovin, kuvassa oli auto jonka sisällä oli kolme ihmistä.

Opettaja pyysi Kallea luokseen ja kysyi, miten tämä piirros liittyi raamatun kertomukseen?

Kalle sanoi, että siinä on enkeli joka ajoi Adamin ja Eevan pois paratiisista!