Matikan numero

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Virtasten talossa oli päivällisaika. Isä oli keittiössä kokkaamassa. Yhtäkkiä Pikku-Kalle tuli keittiöön.

Pikku-Kalle näytti mietteliäältä, kun hän istuutui pöydän ääreen.

Isä kysyi:
– Onko mielessäsi jotain, poikani?

Pikku-Kalle vastasi:
– Hmm… on. Miksi sitä kutsutaan, kun kaksi ihmistä makaa toistensa päällä?

Isä nolostui välittömästi ja lehahti tomaatinpunaiseksi. Kukista ja mehiläisistä puhuminen tuntui hieman aikaiselta, mutta samalla hän ei halunnut valehdella pojalleen.

Isä vastasi hieman varovaisesti:
– Sitä kutsutaan rakastelemiseksi.

Pikku-Kalle totesi hetken kuluttua:
– Ei, en usko, että sitä kutsutaan niin.

Nyt isä nolostui entisestään, mutta lopulta sai sanottua:
– Sitä kutsutaan myös naimiseksi.

Pikku-Kalle sanoi:
– Ei, ei sitäkään.

Isä ajatteli, että mikä tuota lasta oikein vaivaa ja tokaisi hermostuneena:
– No mitä helvettiä, sitä kutsutaan nussimiseksi!

Pikku-Kallen silmät alkoivat loistaa ja hän sanoi:
– Nyt keksin! Se on kerrossänky!

Pikku-Kalle oli juuri päässyt koulusta ja meni kaupan kalatiskille. Siellä hän otti itsellensä numerolapun. Kun hänen vuoronsa sitten koitti, hän huusi BINGO.

Myyjä:
- Onneksi olkoon! Voitit itsellesi kilon perkeitä.

Pikku-Kalle sai perkeet paperipussiin ja laittoi ne reppuunsa.

Seuraavana päivänä:

Opettaja:
- Mikäs täällä nyt niin pahalta haisee; pieraisiko joku?

Pikku-Liisa:
- Ei, Kallen repusta tuo löyhkä tulee.

Opettaja:
- Niin niin, mietinkin miksi tuo haisee niin mädältä. Mutta Kalle, selitäppäs!

Pikku-Kalle:
- Äiti unohti muistuttaa.

Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.

- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.

Koulussa oli terveystietoa ja opettaja kyseli oppilailta mitä lääkkeitä nämä tietävät.

Pikku-Liisa viittasi ja selitti:
- Mummi käyttää nitroja, jos ottaa sydämeen.

Pikku-Risto viittasi ja selitti:
- Voi ottaa aspiriinia jos on pää kipeä.

Opettaja totesi:
- Oikein hyvä! Entäs sinä Kalle?

Pikku-Kalle selitti:
- Viagraa käytetään ripuliin.

Opettaja kauhistui ja tivasi Kallelta:
- Mistä olet moista kuullut!?

Kalle:
- No kun viime yönä kuulin kun äiti sanoi isälle, että tässä on nyt taas tunti yritetty ja tota paskaa ei saa kovaksi sitten millään, joten hanki nyt sitä Viagraa!

Pikku-Liisa kinasteli naapurin pikku Kallen kanssa ikuisuuskysymyksestä:
- Kummat on parempia, tytöt vai pojat?

Lopulta Kalle laski housunsa alas ja selitti:
- Tää on mulkku ja sulla ei olekaan tällaista kun sä oot tyttö, lällällää...

Pikku Liisan oli myönnettävä että Kalle oli oikeassa ja niinpä hän juoksi itkien äidin luo.

Pian hän kuitenkin palasi Kallen luo leveä hymy kasvoillaan ja tokaisi:
- Äiti sanoi, että mulla onkin housuissa sellainen kapistus, että kun mää kasvan isoksi, niin mää saan sillä niin monta mulkkua kuin ikinä haluan!

Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.

Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.

Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?

Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!

Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.

Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...

Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.

Pikku-Kalle meni kouluun mustaksi maalatun kananmunan kanssa ja heitti kananmunan lattialle.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mitäs tuo oikein oli?

Pikku-Kalle vastaa:
- Mustaksi maalattu kananmuna.

Pikku-Kalle auttoi mummoaan peräpuikon laitossa.

Mummo pyllisti ja Kalle kysyi takaa:
- Laitetaanko tuonne ruskeeseen vai syötänkö tolle kalkkunalle?

Kalle, kaapissa oli vielä illalla kaksi kakkupalaa. Osaatko selittää, miksi siellä on nyt vain yksi?
- En huomannut sitä toista pimeässä.

Pikku-Kalle meni kotiin ja äiti kysyi häneltä:
- Kalle, tiedätkös mikä päivä tänään on?

Pikku-Kalle:
- Kyllä, koulussa yksi oppilaista kertoi sen!

Äiti:
- Ai, no kerropas se minullekin.

Pikku-Kalle:
- No tietenkin kala valeen päivä!?

Äiti:
- Ai mikä? Tarkoitatko Kalevalan päivää?

Pikku-Kalle:
- Ei, en minä sitä. Vaan kun yksi oppilaista oli käynyt kalassa ja sanoi saaneensa kalan ja oikeasti hän ei edes ollut saanut mitään kalaa.

Äiti:
- Niin mutta miten se tähän päivään liittyy?

Pikku-Kalle:
- No kun se oli kala vale!