McDonals avattiin Savoon

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Lapissa oli kova pakkastalvi, toimittaja aamukahvilla soitteli ja kyseli, miten kova pakkanen missäki on.

Soitti ensin Muonion Matille, ja kysy paljoko on pakkasta?
- Miinus 52 astetta, kuulu vastaus.

Sitten toimittaja soitti Enontekiölle Aslakille:
- Paljonko sitä teillä on pakkasta?

Aslak:
- Nah, ootappako mie katton... Miinus viistoista astetta.

Toimittaja ihmetteli että miten se on mahollista, kun kerta Muoniossaki on -52 astetta?

Aslak tuumasi:
- Nah, onkhan niillä Muoniolaisilla net mittarit sithen ulkhona?

Yhellä tyypillä oli pölynimuri, mut sit se heitti sen roskikseen. Miksi?
- Se ei ollut tyytyväinen, kun se laite vain keräsi pölyä. 

Amerikkalainen ja englantilainen istuskelivat hotellin aulassa. Vähän ajan kuluttua amerikkalainen ehdotti että, he ottaisivat ryypyt.

Englantilainen kieltäytyi:
- Maistoin kerran alkoholia enkä pitänyt siitä.

Seuraavaksi amerikkalainen ehdotti pientä korttierää. Taas sama vastaus:
- Kokeilin kerran, enkä pitänyt siitä.

Amerikkalainen kokeili vielä:
- Miten olisi biljardin laita?

Ja taas sama vastaus....
Samassa paikalle saapui nuorukainen, jonka englantilainen esitteli poikanaan.

Amerikkalainen arveli ääneen:
- Varmaan ainoa lapsenne?

Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.

Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.

Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.

Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.

Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:

- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:

- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!

Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.

Oletko aina miettinyt, miksi tyypit sanovat “ken tietää“ ?
Vaikka ei Keniltä ikinä kuitenkaan kysytä sit mitään.

Työpaikan hakija meni haastatteluun ja työnhakijalta kysyttiin:
- Osaatteko kieliä?

Työnhakija vastasi:
- Kyllä osaan, edellisestäkin työpaikasta sain potkut kielimisen takia.

Mies oli ollut lomalla Tunisiassa. Kaverit kysyivät, mitä hän söi siellä.

Mies vastasi:
- Kuskusta.

Kaveri:
- Miltä se maistui?

Mies:
- Siltä, miltä kuulostaakin!

Kolme kaveria meni kioskille.

Ensimmäinen sanoi myyjälle:
- Salmiakkimerkkareita eurolla.

Myyjä otti tikkaat ja kiipesi hakemaan purkin ylähyllyltä, antoi salmiakit ja laittoi purkin takaisin.

Toinen poika vuorostaan: 
- Salmiakkimerkkareita eurolla.

Jälleen myyjä kiipesi hakemaan purkin ylähyllyltä, antoi salmiakit ja kysyi kolmannelta pojalta:
- Otatko sinäkin salmiakkimerkkareita markalla?

Kolmas poika vastasi:
- En.

Myyjä kiipesi tikkailla jälleen ja laittoi purkin takaisin ylähyllylle.

Kun myyjä palasi takaisin tiskille, kolmas poika sanoi:
- Salmiakkimerkkareita kahdella eurolla!

Neljä miestä tarinoi keskenään baarissa. Yksi lähtee käymään vessassa ja muut jatkavat.

Ensimmäinen miehistä aloittaa:

- Olin ensi alkuun huolissani, että pojastani tulisi luuseri. Hän aloitti nimittäin autoliikkeen autonpesulinjalla, mutta hänelle annettiin mahdollisuus ryhtyä myyntimieheksi. Hän sai niin paljon autoja myytyä, että osti ennen pitkää koko liikkeen. Nyt hän on niin rahoissaan, että osti juuri parhaalle ystävälleen Mersun syntymäpäivälahjaksi.

Toinen miehistä jatkaa:

- Minäkin olin huolissani pojastani. Hän aloitti yhden kiinteistöfirman huoltomiehenä, mutta eteni niin pitkälle, että osti koko firman. Nyt hän on niin menestynyt, että osti juuri parhaalle ystävälleen talon syntymäpäivälahjaksi.

Kolmas miehistä tuumaa:

- Sillä lailla... Minun poikani aloitti lakaisemalla lattioita ja nyt hän on niin rikas, että lahjoitti juuri parhaalle ystävälleen miljoonan arvosta Nokian osakkeita tämän syntymäpäivänä.

Tässä vaiheessa neljäs mies palaa vessasta. Toiset selittävät hänelle kertovansa tarinoita pojistaan, jolloin mies sanoo:

- Minua hävettää tunnustaa, että poikani on minulle varsinainen pettymys. Hän aloitti kampaajana ja on sitä edelleen 15 vuoden jälkeen. Hän on homo ja hänellä on useita poikaystäviä. Mutta on asiassa valoisiakin puolia: hän sai juuri poikaystäviltään syntymäpäivälahjaksi uuden Mersun, uuden talon ja miljoonan arvosta Nokian osakkeita.

Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.

Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.

Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.

Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.

Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.

Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.

Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:

- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!