Meneekö pieru hukkaan?

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.

- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.

Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:

- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.

Jos pierut eivät jostain syystä haise.
Voit laittaa ne yöksi aromipesään kypsymään.

Nainen meni lääkäriin vatsavaivojen takia. Lääkäri koputteli ja taputteli vatsaa ja totesi, että ei hätää, ilmavaivoja ne vain ovat.

Kuinkas sattuikaan, nainen synnyttikin sitten kaksoset. Eräänä päivänä hän käveli kaksosvaunujen kanssa kadulla.

Tuli sitten se aiemmin tutkinut lääkäri vastaan, kurkisti vaunuihin ja kysyi:
- Mitäs täällä sitten on?

Nainen tokaisi:
- Pari pientä pierua, myssyt päässä.

Köyhän huvi on pieru ja nauru sen päälle

Vanha mies ja hänen vaimonsa makasivat sängyssä ja olivat menemässä nukkumaan.

Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen, vanha mies pieraisee ja sanoo:
- Yksi piste.

Vaimo kääntyy ja sanoo:
- Mistä hiivatista sinä oikein puhut?

Vanha mies vastaa:
- Pelaan pierufutista!

Muutaman minuutin kuluttua vaimo pieraisee ja sanoo:
- Maali! Peli on nyt tasoissa.

Viiden minuutin jälkeen, vanha mies pieraisee uudestaan ja sanoo:
- Maali! Johdan peliä 2-1!

Vaimo on häviöllä ja raivostunut, jonka seurauksena hän pinnistää ja pieraisee äänekkäästi:
- Tasoissa ollaan!

Paineet kiristyvät äärimmilleen ja vanha mies ei suostu häviämään. Hän pinnistää kovaa, mutta päästääkin vahingossa lusikallisen housuun.

Vaimo kuulee erikoisen äänen ja kysyy:
- Mikäs hiivatti tuo oikein oli?

Vanha mies vastaa:
- Se oli pillin ääni, siirrymme puoliajalle. Vaihdetaan puolia.

- Hei, otatko kesäkeittoa?
- En voi, saan siitä ilmavaivoja.
- Ikävä kuulla.
- Kyllä sitä vielä kuuntelee, mutta haju on ihan kamala.

Jos sinulta pääsee pieru huoneessa, jossa on paljon ihmisiä, niin sano kovalla äänellä:

- Tuoksuuko täällä teistä popcorn?

Niin kaikki nuuhkaisevat ilmaa.

Miksi koira näyttää aina niin viattomalta pieraisun jälkeen?

- Koska se tietää, että ihmiset syyttävät kuitenkin toisiaan

Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä:
– Milloin tuo talo on rakennettu?
– On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.