


Yhteistyökumppanin mainos:


Mikä on Kirkasta ja haisee pahalle?
- Kirkan pieru
Meneekö pieru hukkaan, jos ihmisellä ei ole hajuaistia?
– Ei, jos korvat on kunnossa.
TV-uutistenlukija, lehtireportteri ja radiotoimittaja päättivät ottaa pierukisan.
He kutsuivat tuomariksi Pierulistiliiton puolueettomat pierujen erityisasiantuntijat.
Päätettiin järjestää saunailta ja jokainen saa pieraista kisapierunsa milloin haluaa.
Kaikki kolme osallistujaa päästelivät pieruja koko illan, mutta kaikki olivat hajuttomia ja äänettömiä tuhnuja.
Pierulistiliiton tuomarit päättivät mitätöidä kilpailun, koska eivät kuulleet eikä haistaneet mitään.
Seuraavanapäivänä kansalaisilta alkoi tulla tuhansia ilmoituksia liiton toimistoon.
Ilmoitusten mukaan TV-uutisissa, lehdessä ja radiossa uutisoidaan pelkkää paskaa.
Tuomarit kokoontuivat ja peruivat kilpailun mitätöimisen ja julistivat tasapelin.
Pieru kysyi tomaatilta erityiskykyä.
Tomaatti siihen:
- Minä punastun helposti. Mikä sinun erityiskykysi on?
Pieru:
- Olen läsnä, vaikka minua ei nähtäisi.
Laki ei kiellä pieremästä saunassa. Siihen on kaksi mielipidettä, eli tottakai ja ei missään nimessä. Fysiikanlakien mukaisesti pieru ei haise saunassa, koska sen aromiaineet tuhoutuvat välittömästi saunan lämpötilassa.
Siksi onkin ehdotettu yleisiin saunoihin erityistä pieruaikaa tai sitten saunaan voi ottaa omat korvasuojaimet mukaan. On myös ehdotettu saunoihin asennettavan kaijuttimet, joista tulee tasaisin väliajoin nauhoitettuja pieruääniä, näin kukaan ei tiedä, jos joku pieraisee oikeasti. Eikä siitä siis häiriinny.
Mikä lentää ja laulaa, eikä ole päätä eikä kaulaa?
– Pieru.
Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.
Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.
Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!
Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!
Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?
Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...
Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.
Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.
Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.
Simo tuli sodasta kotiin ja esitteli veljelleen käsikranaattia. Veli siihen tokaisi:
– No heitä se tuonne huussiin, niin nähdään, kun se poksahtaa.
– No minä heitän sen, Simo sanoi.
Simo heitti kranaatin ja hetken päästä jysähti. Laudat tippuivat nättiin riviin ja yhtäkkiä joku nousi lautojen seasta. No pappahan se oli, joka lähti tallustamaan tupaan päin ja mutisi:
– Onneks en pierassu pirtissä.
Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä:
– Milloin tuo talo on rakennettu?
– On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.
Pieraisin tänään ja neljä ihmistä kääntyi.
Tuntui kuin olisin ollut The Voice of Finlandissa...











