


Mainos:


- Tänään taas huimailua ja nimenomaan jalkeilla ollessa kaatuilua.
- Kertoo saaneensa Xanor-reseptin yksityiseltä lääkäriasemalta (yleiseen vitutukseen).
- Perunoita kuoriessa oikea nilkka kipeytynyt.
- Itsenäisyyspäivänä pudonnut WC-pytyltä ja 112 tullut apuun.
- Ainakin 2 päivää päässä soinut “Tango kohtalon“. Nyt tuskastunut niin päässä soivaan musiikkiin, että yrittänyt itsemurhaa.
Mistä tunnistaa likinäköisen gynekologin?
- Märkä nenänpää ja rillit huurussa.
Mies oli ollut työpaikan määräaikaisessa lääkärintarkastuksessa.
Miehen kollega tiedusteli:
- Selvisikö siellä jotain?
Mies:
- Juu selvisi, että mun pitää ensiksi päästä huonoon kuntoon!
Kollega:
- Häh, mitä ihmettä?
Mies:
- Lääkäri kertoi, että olen nyt erittäin huonossa kunnossa ja siitä pitäisi hieman skarpata.
Oli tauon aika kansainvälisessä sairaalassa ja lääkärit istuivat yhdessä kahvihuoneessa.
Englantilainen lääkäri kehuskeli:
- Olemme niin fiksuja, että siirsimme potilaalle sydämen ja hän pystyi toimimaan kunnolla muutaman kuukauden!
Saksalainen lääkäri vastasi:
- Se ei ole mitään. Maamme on niin edistynyt, että pystyimme korvaamaan miehen selkärangan ja muutaman viikon kuluttua hän pystyi kävelemään!
Venäläinen lääkäri keskeytti heidät:
- Maani on teidän kaikkien yläpuolella. Potilaani tarvitsi kokonaisvaltaisen aivojen siirron ja muutaman päivän kuluttua hän pystyi kävelemään ja löytämään työpaikan.
Amerikkalainen lääkäri tuli sisään ja sanoi:
- Mepä olemme älykkäimpiä ihmisiä. Hoidimme nimittäin miestä, jolla ei ollut sydäntä, selkärankaa tai aivoja, ja hänestä tuli presidenttimme yhdessä yössä!
Lääkäri katsoi potilasta silmiin ja kysyi:
- Poltatteko röökiä?
Potilas vastasi varovaisesti:
- Joo, mutta vain seksin jälkeen.
Lääkäri katsoi potilaan röntgenkuvaa keuhkoista ja sanoi:
- Keuhkosi näyttävät olevan täydellisessä kunnossa.
Lääkäri:
- Näyttää siltä että olette raskaana.
Potilas:
- Mu... mutta minähän olen mies?!
Lääkäri:
- Niin olet, mutta minä sanoin että näyttää siltä.
Ortopedian klinikan kirjastossa oli tulipalo.
- Molemmat kirjat paloivat, eikä toista oltu edes vielä väritetty.
Mies meni psykiatrille ja valitti että kun häntä niin pelottaa.
Psykiatri:
- No mikä pelottaa?
Mies:
- Pelkään, että kana syö minut.
Psykiatri:
- Eihän toki, miksi niin luulet?
Mies:
- No koska minä olen siemen niin kana voi syödä minut ja pelkään kauheasti koko ajan.
Psykiatri:
- Et sinä ole siemen vaan ihminen, joten sinulla ei ole mitään pelättävää. Kas tässä kotiharjoituksia, tee nämä ja tule viikon päästä uudestaan käymään.
Mies tuli viikon päästä sitten uudestaan ja kertoi, että harjoitusten avulla hän oli vihdoinkin ymmärtänyt, että hän on ihminen eikä siemen. Mutta silti hän jatkuvasti pelkäsi, että kyllä se kana hänet vielä popsii poskeensa.
Psykiatri ihmetteli että miksi mies vieläkin pelkäsi.
Mies:
- No vaikka minä olenkin ymmärtänyt, etten ole siemen vaan ihminen, niin mistä se kana sen tietäisi?!
Sinkkumies meni lääkäriin ja sanoi:
- Lupaattehan ettette naura?
Lääkäri vastasi:
- En tietenkään naura. Olen ammattilainen. Kahdenkymmenen vuoden aikana en ole koskaan nauranut potilaalleni.
Mies sanoi huojentuneena:
- No hyvä juttu.
Mies riisui housunsa ja näytti pienimmän peniksen, jonka lääkäri oli koskaan kohdannut. Suunnilleen puolikkaan AAA-pariston kokoinen. Lääkäri ei kyennyt hillitsemään itseään, alkoi hihittää ja putosi lopulta tuoliltaan.
Viiden minuutin kuluttua lääkäri rauhoittui ja nousi takaisin jaloilleen.
Lääkäri sanoi kurkkuaan karautellen:
- Olen hyvin pahoillani, että kävi näin. Lääkärin kunniani kautta lupaan, että tämä ei toistu. Mikä olikaan ongelmanne?
Sinkkumies vastasi:
- Hyttynen pisti ja se on pahasti turvoksissa...
Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.
Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.
Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.
Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.
Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:
- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?
Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.
Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:
- Äiti, missä mun pesukinnas on!?
Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.
Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.








