


Yhteistyökumppanin mainos:


Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.
- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.
Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.
- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.
Mikä on kummitus pieruksi?
Henkipommi.
Japanilainen, saksalainen ja suomalainen olivat lounaalla ravintolassa.
Japanilaisen kello alkoi soida, ja hän vastasi kellopuhelimeensa.
Suomalainen tuumasi, että onpas tekniikka kehittynyt pitkälle Japanissa.
Yhtäkkiä saksalaisen sormus alkoi soida, ja saksalainen vastasi sormuspuhelimeensa.
Suomalainen ajatteli, että onpas Saksassa pitkälle kehittynyt tekniikka.
Pian suomalaiselta pääsi mojova pieru, ja hän tokaisi:
– Oho, taitaa olla faksi tulossa!
Pariskunta jutteli keskenään junassa ja vanhempi mies nukkui heitä vastapäätä.
Oli kova ukonilma. Nainen sanoi miehelle, että häntä pierettää. Mies lohdutti vaimoaan ja sanoi, että seuraavan kerran kun jyrähtää voit päästää.
No, nainen seurasi ohjetta ja kun seuraava korviahuumaava jyrähdys tuli, hän paukautti. Vastapäätä istuva mies heräsi jyrähdykseen ja sanoi pelästyneensä hirveästi.
Sitten pariskunta rauhoitti häntä sanomalla sen olleen vain ukkonen.
Vanha mies sanoi:
- Jaha, taisi iskeä paskahuussiin.
Mikä on terävintä maailmassa?
- Pieru! Se tulee kevyesti läpi kaksista housuista, eikä tee reikää.
Mistä tietää että pieru on todella pahan hajuinen, vaikka olisi nenä tukossa?
- Siitä, että silmien kirvelyn lisäksi kynnetkin sulaa!
Pierre Cardin = piere verhoon
Valtteri Filppula pieraisi kaukalossa.
- Yleisö tuuletti.
Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.
Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa.
Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.
Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.
Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:
- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.
Siihen kauppias vastasi:
- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.
– Tohtori, kuuloni on huonontunut. En kuule edes omaa pieruani.
Lääkäri kirjoitti reseptin.
– Paraneeko kuuloni varmasti tällä lääkkeenä?
– Ei, mutta pierut kovenee.











