Mikä on Kirkasta ja haisee pahalle?

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Mikä karkoittaa kärpäset ja lämmittää peiton alla?
- Pieru!

Miksi Ronaldo pieraisi?
- Koska halusi että yleisö tuulettaa.

Hieno nainen ei piere koskaan.

Svanten ja Håkanin suhde oli mennyt perustavanlaatuiseen kriisiin.

Svante mököttää olohuoneen sohvalla ja Håkan kiskoo lenkkareita jalkaansa eteisessä pylly pystyssä.

Håkanilta pääsee pieru, johon Svante tuhahtaa loukkaantuneena sohvan pohjalta:

- Nyt on vähän myöhäistä lähetellä lentosuukkoja...

Nainen oli syönyt hernesoppaa ruokatunnilla ja kohta hänen vatsassaan alkoi kiertää ilkeästi.

Hän katsoi kadulla joka suuntaan eikä ketään ollut näkyvissä. Nainen antoi palaa ja päästi mahtavan paukun.

Juuri silloin tuli kulman takaa mies, joka kumarsi kohteliaasti ja sanoi:
- Oikein hyvä, neiti, tyytätkää vain kulmissa niin ei tule yhteentörmäystä!

Mitä Venäjän presidentti teki vessassa?

- Vladimir Poopin.

Mitä eroa on pierulla ja kakalla?
- Kakka painaa, pieru ei.

Kun pelle pieree, haiseeko se hauskasti?

Mikä on terävintä maailmassa?
– Pieru. Se tulee kevyesti läpi kaksista housuista eikä tee reikää.

De var kucku de, sanoi käki, kun pierun päästi.

Nainen lähti juoksulenkille uusissa, tiukoissa leggingseissään.

Ensimmäisellä kilometrillä kuului pieni prööt.

Toisella kilometrillä pääsi jo kunnon paukku.

Kolmannella kilometrillä kajahti sellainen pieru, että leggingseihin repesi reikä!

Nainen pysähtyi kauhuissaan ja totesi:

- Onneksi en lähtenyt lenkille farkuissa, muuten olisi mennyt vetoketjukin!

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.