


Yhteistyökumppanin mainos:


Kaveri totesi toiselle baaritiskillä:
- Oluessa on pakko olla naishormoneja.
Toinen vastasi:
- Miten niin?
Kaveri:
- Koska aina kun juon liikaa, puhun jonnin joutavia, enkä osaa ajaa autoa.
Nalle Puh ja Nasu olivat Ihaa -aasin luona ryypiskelemässä.
Muutaman tunnin päästä juomat alkoivat olla lopussa, joten Puh soitti Risto Reippaalle ja pyysi häntä tuomaan lisää juotavaa.
Risto Reipas:
- Kyllä minä voin tuoda. Mutta missä te oikein olette?
Nalle Puh sammalsi:
- Ihaan pihaalla...
Kuka on ainoa ihminen maailmassa, jonka mielestä kova kankkunen on mahtava juttu?
- Juha Kankkusen vaimo.
Vaimo ihmetteli miehelleen ties monennenko kerran:
- Miksi sinä oikeastaan juot noin älyttömän paljon?
Mies vastasi ajatellen selvästikin jotakin syvällistä:
- Juodessani minä ajattelen... ja ajatelessani minä juon.
Vaimolla on alkoholiongelma.
- Kuinka se ilmenee?
- Se saa aina raivarin, kun minä tulen kännissä kotiin.
Nuori vaimo kysyy mieheltään jo aavistuksen tympääntyneenä:
- Onko sinun aivan pakko istua joka ainoa ilta oluella?
Mies vastaa:
- No ei todellakaan! Istun siellä aivan vapaaehtoisesti.
Mies huusi tilauksen rojahdettuaan väsyneenä pubin baaritiskin ääreen:
- Iso tooppi!
Baarimikko kyllä tajusi hyvin, mistä oli kyse, mutta ei millään malttanut olla sanomatta:
- Mikä ihmeen “tooppi”?
Mies:
- Anteeksi, tarkoitin tuoppi, mutta katsokaas kun minä olen ammatiltani ydinfyysikko.
Kapteeni on humalasha, kuului lentokoneesta lennonjohtoon.
Entäs varakapteeni? tiedusteli lennonjohto.
Hänkin on humalasha, kuului koneesta.
No, kenen kanssa minä sitten oikein keskustelen? ihmetteli lennonjohto.
Täshä on autopilotti.
Mikä kala ei osaa uida?
- Kännikala
Kaverukset Harri ja Hanski ryyppäsivät Hanskin kotona.
Myöhemmin illalla Hanski kysyi Harrilta:
- Jos saisit valita kumpaan sairastuisit, alzhaimeriin vai parkinsonin tautiin, niin kumman valitsisit?
Harri siinä pohti asiaa tovin, kunnes vastasi:
- No, kai mä sen parkinsonin ottaisin. On kai se parempi läikyttää puolet tuopista pitkin kapakan lattioita, kuin unohtaa tyystin, että mihin helvetin pöytään mä sen mun tuopin just jätin.











