


Yhteistyökumppanin mainos:


Herra pääministeri, mitä mieltä olette ydinvoimasta?
- Öö... Se on sähköä.
Nainen istui junassa ja pyysi vastapäätä istuvaa matkustajaa nostamaan hänen vasemman jalkansa istuimelle.
Naapuri ajatteli että nainen on jotenkin vammautunut ja auttoi naisen jalan hellästi penkille lepäämään. Avulias naapuri haki naiselle myös lehden, sekä vielä kahviakin, kun niitäkin pyydettiin.
Tuota passaamista jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes lopulta naapuri kysyi säälien, mikä naista oikein vaivaa.
Nainen vastasi:
- Minua? Ei mikään, minä olen vihervasemmistolainen.
Petteri Orpolta kysyttiin, miksi valtion menoja ei leikata, kun kerran valtion tulot pienenevät. Orpo vastasi:
- Kuulkaa nyt, tämä on politiikkaa eikä todellista elämää!
Jos pääministeri esittää serenaadin ihailunsa kohteelle, niin mikä se silloin on?
- Marinaadi.
Mitä eroa on suomalaisella äänestäjällä ja spitaalisella?
- Spitaalista voi vetää nenästä vain yhden kerran.
Montako ministeriä tarvitaan vaihtamaan lamppu?
- Kaksi. Toinen sanoo kansalle, että kaikki mahdollinen tehdään ja toinen kiertää lampun vesihanaan.
Vihreä poliitikko saapui taivaan portille. Portilla Pietari vilkaisi saapujaa ja selaili isoa kirjaansa kiivaasti edes takaisin, samalla päätään raapien.
Pietari lopulta totesi:
- Mitäs ihmettä te täällä nyt jo teette, teidän kuolinaikanne ei pitäisi olla vielä lähelläkään.
Poliitikko:
- Katsos kun kävelin iltakävelyllä hiekkarantaa pitkin ja satuin löytämään hiekasta pienen lyhdyn. Pyyhkäisin siitä hieman tomua pois ja sieltä ilmestyi henki. Henki totesi että perinteisesti saat yhden toivomuksen koska vapautit minut lampusta mutta voit toivoa vain asioita jotka hyödyttävät muita kuin itseäsi...
Pietari katsoi poliitikkoa ihmeissään ja odotti kovasti jutun jatkuvan.
Poliitikko jatkoi tarinaansa:
- Mietin sitten siinä hetken ja toivoin että maailmasta katoaisi se asia, joka haittaa eniten Suomen ympäristönsuojelua...
... Ja seuraavaksi huomasinkin olevani taivaan portilla.
Sanna Marin pääsi Tampereen kaupungin toimistoon kesätöihin. Eräänä aamuna hän seisoi paperinivaska kourassaan onnettoman näköisenä paperisilppurin luona kun eräs työkaveri kulki ohi.
Työkaveri kysyi Sannalta:
- Tarttetko apua?
Sanna:
- Miten tää laite toimii?
Auttavainen kaveri työnsi paperit silppuriin, painoi nappia ja sanoi:
- Se on nääs näin yksinkertaista.
Sanna katsoi laitteen rouskutusta ihmetyksestä ymmällään ja kysyi:
- Upeeta! Kysysin vielä, miten saa noista papereista pomolle kopion?
Miltä Suomi tuntuu ilman Marinia?
- Orvolta.
Sauli on hieman stressaantunut tiukan vuoden loppupuolella eikä meinaa eräänä iltana saada unta, joten hänellä on Jennille toive:
- Voisitko lukea minulle jotain otteita kirjastasi, jotta voisin nukahtaa nopeammin?
- Sauli kulta, minulla on vielä näin iltaseitsemältä paljon tehtävää, mutta laitan sinulle jonkin tallenteen netistä.
- Kansalaiset...











