


Yhteistyökumppanin mainos:


Sauli on hieman stressaantunut tiukan vuoden loppupuolella eikä meinaa eräänä iltana saada unta, joten hänellä on Jennille toive:
- Voisitko lukea minulle jotain otteita kirjastasi, jotta voisin nukahtaa nopeammin?
- Sauli kulta, minulla on vielä näin iltaseitsemältä paljon tehtävää, mutta laitan sinulle jonkin tallenteen netistä.
- Kansalaiset...
Montako ministeriä tarvitaan vaihtamaan lamppu?
- Kaksi. Toinen sanoo kansalle, että kaikki mahdollinen tehdään ja toinen kiertää lampun vesihanaan.
Eräät naispoliitikot menivät lappiin keräilemään lakkoja. Aikansa vaellettuaan suolla, he eksyivät toisistaan.
Toinen naisista alkoi huudella kaveriaan nimeltä:
- Kulhia... Kulhia!
Kohta metsästä kuului lappalaismiehen vastaus:
- Tulhaan anthamaan... tulhaan anthamaan!
Elettiin aikaa, kun vallassa oli Sorsan lV hallitus, ulkoministerinä oli Paavo Väyrynen ja odotettiin Britannian pääministeri Thatcheria vierailulle Suomeen.
Englanninkielentaito ei ollut Paavon vahvimpia lajeja ja niinpä hän kirjoitti suoraan sanakirjasta paperilapulle sen, mitä piti tervehtiessä sanoa.
Hän harjoitteli lausetta muutaman kerran ja laittoi varmuuden vuoksi lapun hakaneulalla kravattinsa taakse, josta se olisi helppo ottaa, mikäli lause tärkeällä hetkellä unohtuisi.
Sitten Margaret Thatcherin kone laskeutui Helsinki-Vantaalle ja virkaveli Paavo oli vastassa. Silloin tervehtiessä Paavon pahin pelko kävi toteen ja lause unohtui, mitä pitikään sanoa...
Sitten Paavo vilkaisi kravattinsa taakse ja tietysti lappuakaan ei enää ollut. Joten Paavo sanoi sen mitä kravatin takana luki:
- Handmade in Scottland.
Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.
Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.
Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.
Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.
Tähän Väyrynen vakavana:
- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“
Puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri, kuulemiin.
Hetken päästä puhelin soi uudelleen…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri!
Taas menee hetki ja puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– Kuulkaas nyt! Te olette soittaneet jo useita kertoja. Olen jokaisella kerralla
sanonut etten ole enää pääministeri!
– Ette niin, mutta kun se on niin kiva kuulla uudelleen ja uudelleen!
Mihail Gorbatshovilla,
oli omituinen päähänpinttymä
Mies kuoli ja saapui taivaan portille. Mooses alkoi tarkistamaan miehen elämän tapahtumia taivaallisesta listasta.
- Aijai jai.. täällähän on kaiken laista syntiä, sanoi Mooses
Mies hieman vaikeana kyseli mitä kaikkea sieltä löytyi.
- Noh, täältä näkyy, että on ryypätty ilmasta viinaa, on kusetettu ihmisiä, verojen kanssa kikkailtu ja monia lupauksia on petetty.
Mies huolestui
- Pääsenkö silti taivaaseen?
Mooses vastasi
- Toki, mutta minun täytyy laittaa teidät asumaan muiden kansanedustajien kanssa.
Sanna Marinin hallituskausi jää historiaan ajanjaksona, jolloin suomalaisia neuvottiin pimeissä ja kylmissä asunnoissaan paskantamaan ämpäriin.
Miltä Suomi tuntuu ilman Marinia?
- Orvolta.











