Minä en piereskele

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Taivaalta kuului pieru jos toinenkin. Kuka se oli?

- Minä.

- Kuka minä?

- Ilmalaiva!

- Hei, otatko kesäkeittoa?
- En voi, saan siitä ilmavaivoja.
- Ikävä kuulla.
- Kyllä sitä vielä kuuntelee, mutta haju on ihan kamala.

Meneekö pieru hukkaan, jos ihmisellä ei ole hajuaistia?
– Ei, jos korvat on kunnossa.

Ruotsalainen oli suihkussa ja päästi pierun, minkä jälkeen kikkeli nousi heti pystyyn.

Ruotsalainen katsoi vehettään ja sanoi:
- Hupsu sehän olin minä itse.

Mitä yhteistä on paisuneella auringolla ja pierevällä bodarilla?
- Molemmat ovat kaasujättejä.

Kovis-Arska ja hänen tyttöystävänsä olivat ajelulla. Yhtäkkiä Arskalta pääsi pieru. Mitä Arska sanoi?
- Haista La Pieru, Baby.

Kun olin lapsi, niin joka kerta kun isäni pieraisi, hän kielsi tehneensä sen.
Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että hän oli syyttänyt minua.

Olin ravintolassa ja kun odotin ruokaani, minua alkoi pierettää.
Huomasin että musiikki soi tarpeeksi kovalla joten päästin vapauttavan pierun.
Sitten hoksasin että minulla olikin kuulokkeet päässä...

- Se voidaan tehdä niin monella eri tavalla, sanoi mökin akka, käänsi takapuolensa ja puhalsi myrskylyhdyn sammuksiin.

Miksi sinun on varottava ninjojen pieruja?
He ovat hiljaa - mutta tappavia.