


Mainos:


Ukko lähti aamulla soutamaan veneellä kohti järven selkää, kun oli akan kanssa tullut riitaa.
Akka huusi laiturilta:
- Mihin meet?!
Ukko vastasi:
- Hevon vittuun.
Akka:
- Mites talo?!
Ukko:
- Polta perkele!
Akka:
- Mites karja?!
Ukko:
- Lahtaa saatana!
Akka nosti hametta ja huusi:
- Mites tää!
Ukko katsoi vähän aikaa ja käänti veneen takaisin rantaan päin ja mutisi:
- ... Perkele... Joku päivä mie viel lähen..... Saatana...
Nainen sanoi miehelleen:
- Sheivasin mirrini tänään. Tiedätkö mitä siitä seuraa?
Mies vastasi:
- Jep. Viemäri on tukossa taas...
Pariskunta oli juuri mennyt nukkumaan, kun miestä alkoi himottamaan. Hetken mietittyään seuraavaa siirtoa hän hiljaa lähestyi vaimoaan takaapäin ja lopulta päästyään tiukasti iholle, kuiskasi hempeästi vaimonsa korvaan:
- Kulta, minulla ei ole housuja...
Vaimo vastasi:
- Anna minun nukkua, huomenna pesen sinulle yhdet.
Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.
Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.
Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.
- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.
Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.
Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.
Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.
Simppa ja Mallu olivat olleet aviossa vasta pari viikkoa.
Simppa halusi lähteä kaupungille oluelle vanhojen kamujen kanssa, ja sanoi Mallulle:
- Kulta, tulen kohta takaisin.
Mallu kysyi:
- Minne olet menossa, armaani?
Simppa vastasi:
- Käyn vain kaljalla, söpöliini.
Mallu sanoi:
- Tahdot siis oluen, rakkaani.
Mallu aukaisi jääkaapin oven ja esitteli suuren valikoiman erilaisia ulkolaisia olutmerkkejä.
Simppa ei tiennyt mitä sanoa, lopulta hän keksi vain lausua:
- Niin, namuseni, mutta baarissa saa sentään näin helteellä jäädytettyjä tuoppeja...
Mallu keskeytti hänet sanomalla:
- Haluat siis jäädytetyn tuopposen, pupuseni?
Mallu otti pakastimesta ison tuopin, joka oli lähes umpijäässä.
Simppa näytti kalpealta ja sopersi:
- Kyyhkyläiseni, mutta baarissa saa niitä herkullisia välipaloja ja mutusteltavia. Tulen ihan pian takaisin, ok?
Mallu vastasi:
- Haluat siis välipaloja ja herkkuja, armaani?
Mallu otti uunista ison pellillisen erilaisia purtavia, kanansiipiä ja porsaakylkiä ja niin edelleen.
Simppa änkytti:
- Mutta oma hunajaiseni, baarissa sentään kuulee ronskia kieltä, äijäin kiroilua ja sen sellaista...
Mallu huusi kovaan ääneen:
- Kaipaatko ronskia kieltä kusipää? Juo tuo vitun kaljasi tuosta helveltin jäädytetystä lasista ja ahda kitusiisi nuo perkeleen naposteltavat, koska olet nyt saatana soikoon naimisissa etkä ole menossa minnekään. Menikö kaaliin, senkin mulkku?!
Vanha pariskunta meni pikaruokalaan ja jakoi puoliksi hampurilaisen ja ranskalaiset.
Muuan rekkamies sääli vanhaa paria ja tarjoutui ostamaan molemmille oman aterian.
”Ei hätää”, aviomies sanoi. ”Me jaamme kaiken.”
Hetken kuluttua rekkamies huomasi, ettei vaimo ollut haukannut palaakaan. ”Voin tosiaan
ostaa vaimollenne oman aterian”, hän sanoi.
”Hän saa kyllä syödäkseen”, aviomies vakuutti. ”Jaamme kaiken.”
Rekkamies ei vakuuttunut ja tiukkasi vaimolta: ”Miksi ette syö?”
”Koska odotan tekohampaita!” vaimo huusi.
Nainen kirjoitti miehen ylläpitämään neuvontapalveluun, jotta saisi apua kiperään tilanteeseen:
“
Hyvä Veijo,
toivottavasti voit auttaa minua. Muutama päivä sitten läksin töihin, ja mieheni jäi tavan mukaan kotiin katsomaan telkkaria.
Pääsin vain kilometrin verran eteenpäin kun moottori yskähti ja auto pysähtyi.
Palasin kotiin hakemaan miestäni avuksi. Kotiin päästyäni en ollut uskoa silmiäni:
Hän oli naapurin rouvan kanssa makuuhuoneessa rakastelemasta intohimoisesti.
Itse olen 32 ja aviomieheni on 34 ja olemme olleet naimisissa 12 vuotta. Kovistellessani häntä hän murtui ja myönsi, että hänellä oli ollut suhde jo puolen vuoden ajan. Käskin häntä lopettamaan suhteen, tai jättäisin hänet.
Hän jäi työttömäksi kuusi kuukautta sitten ja väitti tunteneensa itsensä aina vain
masentuneemmaksi ja arvottomammaksi.
Rakastan häntä hyvin paljon, mutta uhkavaatimukseni jälkeen hän on tullut yhä etäisemmäksi. Minusta tuntuu etten enää saa häneen yhteyttä. Voitko auttaa minua, pliis?
Terveisin, Rva Pirkko Uusimaa
“
... Ja vastaus tulikin yllättävän nopeasti:
“
Hyvä Pirkko!
Auton pysähtymiseen lyhyen ajon jälkeen voi olla useita moottorin vioista johtuvia syitä.
Tarkista ensin ettei polttoaineen syötössä
ole roskia. Jos se on puhdas, tarkista imusarjaan johtavat kiinnikkeet.
Ellei näistä neuvoista ole apua, vika saattaa piillä itse polttoainepumpussa, joka ei kykene syöttämään polttoainetta riittävän suurella paineella kaasuttajan uimurikammioon.
Toivottavasti tästä on apua!
Terveisin, Veijon neuvonta ja apu
“
Pikku-Maija kysyi saunassa isältänsä:
- Isi, miksi sulla on iso kikkeli?
Isä sanoi:
- Jos minulla ei olisi isoa kikkeliä, niin äitisi ei olisi kiltti minulle.
Emäntä huusi isännälle:
- Minä kyllä lähen tästä talosta!
Isäntä lukee lehteään ja tuumaa rauhallisesti:
- Noo, se on sinun asia.
Emantä poistuu kiukkuisena kammarin puolelle, mutta tulee kotvan kuluttua takaisin ja sanoo jo hieman rauhoittuneena:
- Eiköhän panna tuo piika pois meiltä?
Johon isäntä edelleen rauhallisesti:
- Eipähän tuo tunnu panemalla lähtevä.
Naimisissa oleva mies ajatteli, että hän voisi antaa vaimolleen syntymäpäivälahjaksi
yllätyksen ostamalla hänelle rintaliivit. Hän meni sisään naisten kauppaa melko
peloissaan, mutta myyjätyttö otti komennon auttaessaan häntä.
Väri ja hinta oli nopeasti sovittu, mutta koon kanssa tuli ongelmia.
Myyjä:
- No, herra. Ovatko ne meloonin kokoiset? Kookospähkinän? Greipin? Appelsiinin?
Mies:
- Ei... Ei mitään sellaista.
Myyjä:
- Miettikää nyt herra. Täytyy olla jotain, joka muistuttaa vaimonne povea.
Mies mietti pitkään ja hartaasti ja sitten katsahti myyjään ja sanoi:
- Oletteko koskaan nähneet spanielin korvia?











