


Yhteistyökumppanin mainos:


Isä otti pikku-Pekan mukaan mennessään ostamaan uutta autoa.
- Ostetaan Lada, Pekka ehdotti.
- Eikä osteta! Lada ei ole mikään auto, isä sanoi ja osti komean Mersun.
Ajaessaan autoliikkeen pihasta kadulle isä kysyi Pekalta:
- Tuleeko sieltä autoa?
- Ei tule, Pekka huikkasi.
Isä kaasutti kadulle ja samalla rysähti Lada Mersun kylkeen.
Japen uudesta Ladasta tyhjenee rangas kesken matkan. Hän nousee autosta, kaivaa esiin tunkin sekä työkalut, ja ryhtyy irrottamaan pyörää.
Paikalle osuu Rainer, joka pysähtyy katselemaan ja kysyy:
- Mitä oikein puuhaat?
Jape:
- Pyörää tässä irrotan.
Vähän mietittyään kulkumies sieppaa työkalupussista rengasraudan, lyö tuulilasin rikki ja sanoo:
- Ota sinä pyörät, minä vien radion!
Mistä tunnistaa todellisen optimistin?
- Hän ajaa Ladalla ohituskaistalle.
Kahvipöydän ääressä rupateltua:
- Voi kun pitäs olla auto.
- Osta Lada!
- Mutta kun ei oo korttia.
- Ethän sinä korttia tarvitse kun auton.
Nahkaratti on kuin silikonirinnat:
- Molempia on kiva hiplata, mutta ei niillä kyydit parane.
Lada on vuoden auto.
Joskus jopa kahdenkin.
Entisessä Neuvostoliitossa joka seitsemännellä perheellä oli “auto“. Tapana oli, että auton ostoon piti anoa lupa, sen jälkeen auto piti varata, maksaa etukäteen ja sen jälkeen piti vielä odottaa kahdeksan vuotta auton toimitusta.
Menipä Igor ajoneuvotoimistoon auton osto aikeissa. Hän anoi luvan, teki varauksen ja palasi seuraavalla viikolla maksamaan etukäteissuoritusta autosta.
Virkailija sanoi:
- Kaikki näyttää olevan kunnossa, auto toimitetaan teille tästä päivämäärästä lukien tasan kahdeksan vuoden päästä, voitte tulla noutamaan sen täältä.
Igor kysyi:
- Pitääkö minun tulla aamu vai iltapäivällä?
Virkailija:
- Jos joudutte odottamaan kahdeksan vuotta, niin onko noin merkityksettömällä asialla mitään väliä?
Igor:
- Kyllä. Nähkääs, putkimies tulee saman päivän aamupäivänä.
Lada kiihtyy hyvin alamäessä.
- Kuljettaja taas ylämäessä.
Mikä on nimeltään turbo-Lada?
– Skoda.
Missä venäläiset säilyttää heinää?
– Ladoissa








